Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Penkille asetuttuani keppuroin ja valittelin yhä äänekkäästi. Sotamiehet, jotka olivat jo asettuneet makuulle, alkoivat kiroilla ja haukuskella. Jatkoin vain ujellustani, kunnes eräs heistä tuli ja tyrkkäsi minua kylkeen sanoen: »Mene matkaasi, senkin hirtehinen, eihän tässä saa untakaan silmiinsä!» Juhokin auttoi minua hätäillen jalkeilleni ja alkoi taluttaa ulos.
Viime yönä en saanut untakaan hänen tähtensä, uskotteko sen, ystäväni. Neiti Kauppila. Syyttäköön itseään vaan! Liisi. Mutta tuo professorihan kuuluu olevan niin hyväluontoinen mies ja niin lystikäs. Neiti Forslund. Tuo kuuluisa Stobeniusko? Niin, kuka ei hänestä ole kuullut puhuttavan? Nyt ne tulevat! Vuorela.
Mutta kylläpä hän sille vielä näyttäisi ettei vaan häntä saanut niinkään halveksua sekä pitää pilkkanansa. Hän oli niin levoton! Niin levoton! Eikä kän tahtonut saada sinä yönä untakaan silmäänsä. Sängyssä tuijottaessaan kattoon tuli mieleensä kaikenmoisia ajatuksia, joita Julia joskus hänelle oli lausunut.
Kylläpä nyt raukaisee ... taitaa olla ukkonen ilmassa ... kovinpa se nyt haukotuttaa... Onpa ne tuonne orsille heiniä ahtaneet vaan sielläpä he ... hyvästi ... kuivavat... Ja siihen isäntä sitten nukkuu eikä edes untakaan näe ei minkäänlaista. Hän nukkuu koko mies sieluineen, ruumiineen ja hengittää raskaasti. Ja jok'ikinen ajatuksen kipinäkin sammuu.
ROUVA HAKE. Hän on, raukka, käynyt niin kalpeaksi ja laihaksi, kun ei hänellä ole yhtään ruokahalua, eikä hän juuri saa untakaan öisin SYLVI. Niin se on kaikki ollut kovin surkeata. Mutta jahka saan tavata Viktoria, niin sitten, kyllä voin sekä syödä että nukkua, ja sitten varmaan tulee taas punaakin poskilleni. Oi, silloin kaikki muuttuu hyväksi jälleen.
Mutta sitten tulivat ne pitkät illat, jolloin ei kuulu muuta kuin kellon nappaisu ruokasalin seinältä ja ulkona silloin tällöin kaivon vintin narina. Panisi maata, mutta eihän aina saa untakaan, varsinkaan kuutamoiltoina, kun kalpea valo kiertelee huoneita ja siirtyy ikkunasta ikkunaan jäähileitä kimmellyttäen.
"Mitä sinä nyt?" kysyi Sanna. "Kirvestä vaan etsin. Olisin jotain polttoainetta mennyt aamuksi noutamaan, kun ei tässä untakaan saa ja on niin rauhaton mieli." Vaimo ei enää puhunut mitään. Hän ei tahtonut häiritä, kun Miina oli vähäksi aikaa saanut lepoa. Matti löysi kirveen oviloukosta, vesikorvon takaa, otti oven haasta ja meni ulos. Sanna nousi, Miina sylissä, ovea hakaan panemaan.
Minä en saisi koskaan untakaan hänen poissa-ollessaan olisin vaan aina kuulevinani hänen kuolonhuokauksensa joka tuulenhenkäyksessä. Ja sinäkin, veljeni, vaikka paremmin osaat salata sydämesi tunteita, olisit melkein yhtä paljon huolissas".
»Kyllä minä jään, yksinäinenhän olen, ei minua kukaan kotona kaipaa; sama missä olen.» »Jumalan haltuun siis. Katsokaas, jopa hän nukkuu! Hm, väkisin sain hänen syömään muutaman lusikallisen puuroa, ja nyt hän sai unta. Tiettyhän se on, kun ei syö, että hiukaisee eikä sitte untakaan saa. Olkaa nyt vain hiljaa, ettei hän herää.» Matami läksi.
"Hän sanoi, että kun ei untakaan saa, niin meneehän sinne edes kävelemään aikansa kuluksi," koetti Sanna puollustaa. "Jopahan... Kyllä se surkea tapaus oli teille." "Oli se." Sannan teki jo mieli nousta, mutta ei uskaltanut, kun Tiinakin vielä tuntui niin unelias olevan.
Päivän Sana
Muut Etsivät