Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Silloin unohdetaan, että Jumalala tulee rakastaa kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan. Adalmina prinsessan ristiäisiin kutsuttiin kaksi hyvää haltiatarta, punainen ja sininen haltiatar; semmoinen on tapa satujen kuninkailla. Ja nuo molemmat haltiattaret eivät unohtaneet antaa kumminlahjaansa pikkuprinsessalle.
Nousee ylös jaloilleen, murisee jotakin hävyttömistä ihmisistä: ketuksi luullaan häntä ... jänikseksi. Hän huudahtaa: Eikö teillä ole silmiä? Mutta ... kysymys ei olekaan siitä ... vaan nykyään ei saa ihmisiä ... sillä tavalla kuin... Anteeksi, pyytää herra jälleen. Minä olin opettamassa koiraani. Antakaa anteeksi ... unohdetaan tämä... Ollaan onnellisia, ettei paukku osunut.
TIMO. Mutta minä menen ma'ata. AAPO. Katselkaamme vielä yhtä pykälää. TIMO. Ma'ata menen. Tule kanssani, Eero; mennään ma'ata ja unohdetaan tämä maailman viholaispesä, se kurja kekonen, joka sateessa höyryy ja ryöhää. Tule, Eero! JUHANI. Mutta mikä on pykälä, jonka suoritusta tahdot?
Esa katsoi Hautalaisen silmäin läpi, olisiko siinä jotain vilppiä. »Minä en juuri kehumisia kärsi», virkkoi hän hymyillen, »mutta te olette pitänyt minua *huononakin* miehenä ja minä olen melkein näihin asti ollut siinä luulossa, että vieläkin pidätte...» Hän lopetti siihen. Janne otti tupakkatamineet taskustaan. »Olet erehtynyt... Mutta pannaan piippuun tästä ja unohdetaan ne vanhat.
KARIN. Niin, jätetään hänet nyt rauhaan. Hyvästi, Sylvi! Tahdotko, että tulemme toisenkin kerran sinua tervehtimään? SYLVI. Tulkaa vaan. ALMA. Hyvästi! Jumala antakoon sinulle terveyttä ja voimia. SYLVI. Hyvästi, hyvästi! Ja kiitos siitä, että olitte niin ystävällisiä. Minä olen usein ollut ilkeä teille. Sinulle varsinkin, Karin. Mutta elä siitä välitä. Unohdetaan pois kaikki pahat!
Elä, sinä viheliäinen ja pakene linnastani tietämättömyyteen kaiken mailman, nähtyäsi Canzion kuoleman. MARCIA. Unohdetaan kaikki, unohdetaan entiset ystävämme, nimemme ja synnyinmaamme ja paetaan yhdessä Seuralan saaristoon, kaunokaisen Othaheitin luotoon.
Montaa surua on, jotka sydämen murtavat, mutta kaikesta surusta unohdetaan viimeksi äidin suru, kun viimeinen, rakas lapsi jättää hänen yksin kuolemaan." Katariina rouva oli syvästi liikutettu. "Vappu," sanoi hän, "monta yötä ja monta päivää valvoit hänen tähtensä, joka silloin oli niin pieni ja heikko, ja nyt menee hän pois kauniimmassa kukoistuksessansa."
Jos valitsen x:n, sanovat tahdonvapauden puoltajat: olet valinnut x:n, mutta y oli yhtä mahdollinen. Vastustajat taas väittävät: kun valitsit x:n, saattoi sinut siihen joku syy, ja kun y selitetään yhtä mahdolliseksi, unohdetaan tämä syy.
PASTORI. Jussi, tule, minä sanon sinulle pari sanaa. JUSSI. Minä tahtoisin välttää riitaa PASTORI. Niin tahtoisin minäkin. Eletään rauhassa, unohdetaan kaikki, mitä on ollut välillämme viime aikoina, kaikki iskut, kaikki kovat, vihaiset sanat. Ollaan taas isä ja poika niinkuin ennenkin. JUSSI. Kernaasti minun puolestani, sillä tämä särkymys ja epäsopu ei se ketään ilahduta.
Ja sama on laita noiden katoavaisten naisellisenkin ihanuuden kukkasten, jotka, niinkuin nuo toisetkin, kukoistavat ja lakastuvat, joita hyväillään ja jotka unohdetaan, jotka lepattavat jonkin aikaa tuulessa ja sitten katoavat hiljaisen yön helmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät