Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
"Sitä ette tarvitse tehdäkään, herra Henderson, sillä en minä kumminkaan tiedä olevani kenenkään vaimo enkä morsiankaan", vastasin minä. Hän seisoi aivan kuin ukkosen lyömänä. "Mutta minä olen kuullut, että niin olisi laita, henkilöltä, jonka pitäisi tunteman asian tarkalleen." "Keltä niin?" kysyin minä, "sillä väitän sen valheeksi." "
Se lensi ilman halki niinkuin ukkosen nuoli ja upposi loiskahtaen veteen, jonka pinta heti taas meni umpeen. Kaikki jäivät paikoilleen seisomaan kahdenvaiheilla ja hämmästyneinä niin korkeaa säätyä oli rikollinen ja niin suuresti rakastettu hänen persoonansa.
Sanaakaan sanomatta keräsi hän sitte piippunsa muruset taskuunsa ja kuin ukkosen valtava jyrinä kajahti hänen äänensä: "eukko hoi, nyt mennään kotiin!"
Ei, ennenkuin olet sen minulle selittänyt. VIKTOR. Sinä vaadit? SYLVI. Vaadin. VIKTOR. Jos sinä edes voisit minua ymmärtää, Sylvi. Jos voisit asettua minun sijaani SYLVI. Minä koetan. Ala nyt. VIKTOR. Niin sitä ei voine välttää. SYLVI. Ei, sitä ei voi välttää. Tahdon tietää kaikki. VIKTOR. Näetkös tämä onneton tapaus vaikutti minuun kuin ukkosen isku. Tunteissani tapahtui täydellinen muutos
Ah! sit' en koskaan Tuntea saanut. .......... Yksin mä kuljin, Yksin mä lemmin, Yksin mä kärsein, Haikean haikeast'! .......... Yksin mä lemmin Kuolemassainkin. Oi äiti, oi äiti! Vie minut täältä Mailmasta luokses Kiusauksesta! .......... Välkkyvä liekki Tomusta kutsu! Pimeydestä Valohon nosta! Kamala ukkosen jylinä, joka kajahteli koko linnan lävitse, keskeytti hänen lauluansa.
Täällä tuntui nyt siltä, kuin myrskyn riehuna olisi kuulunut kaukaa, mutta yhä taukoamattomammasti ja painavammasti sen jymisevä ääni kuitenkin soi; se oli ikäänkuin ukkosen jyminä vuoriharjun takaa, mutta johon ääneen on kuitenkin aukkoin ja ullakkoin läpi kulkiessaan yhtynyt pitkäsointuista ulvontaa. Bård tunsi kylmän hien valuvan kasvoiltaan ja hän piti lujasti kiinni papin kädestä.
Ukkosen käydessä saimme me ihailla tätä näköalaa: salamat välähtelivät punervalta vuorelta, jonka rinteellä seisoimme, sinipunervalle arolle, kaupunki oli milloin tarkoin auringon valaisema, milloin taasen synkkien pilvien varjossa. Tuo näky ei milloinkaan unohdu.
Tuo vastasi vitkaan sankari: »Minä muistelen eilistä untani. Se oli niin kaunis ja kaamea, kuin on tulivuoren purppura. Se oli niin seijas ja hirmuinen kuin leimaus ukkosen läheisen. Mitä merkinnee? Toki kertoa sen tahdon, jos tahdot kuunnella.» Hän vaikeni. Solina virran veen soi tähti-yössä vain yksikseen. Ja kaislojen vieno kahahdus, kuin kuiskaus, kuin rakkaus.
Hän taputteli jäisiä käsiänsä, jotta kaiku kuului kuin ukkosen jyrinä vuoren rotkoista, ja haltiat ulvoivat ilosta, ja eläimet ylt'ympäri huusivat pelosta. Mutta silloinpa vuoren haltia vasta oli mielissään, niin että hän huusi yli kaiken erämaan: "Näin pitäisi aina oleman! Ikuinen talvi ja ikuinen yö! Niitä minä rakastan."
Tykkien miehistö viritti sytykkeensä; kolmasti leimahtivat, kolmasti pamahtivat laukaukset kuin ukkosen jyrinä ja rautaiset luodit sattuivat huoneen tukeviin muureihin, murtaen niitä niin, että huoneen perustus tärisi. Samassa hyökkäsivät Maron-neekerit joka taholta hirveällä sotahuudolla esiin; heidän nuolensa lensivät tuiskuna jokaista pienintäkin aukkoa vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät