United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuossa taasen on kuvattu luonnollisenkokoisia hirvittäviä kohtauksia eräästä teaatterikappaleesta, jota tän'iltana näytetään Haymarket'issa N:o 8. Tässä vaaditaan sinua heti yhtymään teevedenystävien seuraan, joka kieltää kaikki juovuttavat juomat, aivan vieressä kehutaan olutta ja viinaa todellisiksi elämännesteiksi.
Avojalka kokosi kengät yhteen ja läksi niitä kantamaan Johanneksen kanssa, jolla oli säkki selässä, ravintolaan päin. Kuu kumoitti kirkkaana, ja kylässä oli jo kaikki hiljaa. Avojalka ei tahtonut jäädä ravintolaan. "Mielelläni minäkin jo läksisin matkaan tän'iltana", lisäsi Johannes. "Minä jään Marannan luokse", vastasi Avojalka, "siellä mun synnyintaloni, ja sinä jätät kai koirasi minulle.
"Damini antaa sulle kyllä kolmekin sen sijaan". "Kyllä kai!" sanoi poika, "meillähän tuo päivitteli, ettei hänellä enää ole penniäkään". "Nyt ei ole minullakaan", sanoi Avojalka, "mutta minä jään sen sinulle velkaa". Hän meni kohta taloon, pyysi toista piikaa lypsämään edestänsä tän'iltana lehmät, jollei häntä illaksi kotia kuuluisi; hänellä itsellään on kiire asia toimitettavana.
"Mutta," arveli hän, annettuaan tämän jälkimmäisen lupauksen, "en puhu Nikkiselle mitään. Hän varmaankin on jyrkästi kieltänyt eikä suinkaan tule sinne, sillä hän on lujempi minua." Ystävykset rouvinensa tapasivat toisensa Fontellin puodissa. Nikkinen otti ystävänsä sivulle ja kysäsi: "Kuules, ethän sinä suinkaan mene Runnipuistoon tän'iltana?" "Ja niin, minäkö?" "Niin, sinä."
"Se on totta se," vastasi Yrjö, jotain vastatakseen, mutta hän ei ollenkaan ymmärtänyt, minkätähden Niilo juuri tän'iltana niin viehättävästi puhui. Ylipäänsä arveli Yrjö, että koko tuo esitelmä olisi saanut olla pois, jotta pikemmin alkaisi tanssit. Esitelmän loputtua alkoivat lyseolaiset taputtaa, ja siihen muutkin yhtyivät.
Robertin huulilla oli jo katkera vastaus: "niin tekisitte niinkuin kaikki muutkin, jotka jo vuosikausia, sunnuntaisin toisensa perään, ovat käyneet minua kuulemassa, rahtuakaan muuttamatta elämäänsä", vaan hän hillitsi itseään ja vastasi ainoastaan: "Ehkäpä toivoisitte saada puhua kanssani avomielisemmin kuin mitä täällä on mahdollista; siinä tapauksessa olette hyvin tervetullut kotiini tän'iltana kello kahdeksan jälkeen."
Kukkaset ne jäävät nyt kastelematta, mutta kastele, äiti, sinä ne tän'iltana." Ja totuttuun tapaansa pani pienonen kätensä ristiin ja rupesi lukemaan iltarukoustansa. Rukous oli noita yksinkertaisia lasten rukouksia, mutta se tuntui niin tutulta minusta. Niin, se oli sama, jota äitini minulle, pienenä ollessani, oli opettanut.
Kuuluu yhä tulevan miehiä pois sieltä itärajalta, alotti Leena, kun taas kaikki istuivat pirtissä. Ja moniaita pakolaisiakin kuuluu päässeen kotiin pujahtamaan. On se monessa paikassa ilo, kun semmoinen tulee kotiin, jota ei ole osattu toivoakaan. Lieneekö tullut ketään tämän kylän väestä? kysyi Inkeri. Tuskinpa, vastasi Leena. Tästähän ne vaan läpi kulkevat. Tän'iltana kuuluu tulleen sotapappi.
Sinä et ymmärrä minua. Enkä minäkään ole koskaan ymmärtänyt sinua ennenkuin tän'iltana. Ei, älä keskeytä minua. Kuule vain mitä sinulle sanon. Tämä on tilintekoa, Torvald. Helmer. Mitä sillä tarkoitat? Nora. Helmer. Mikäs se olisi? Nora. Kahdeksan vuotta olemme jo olleet naimisissa.
Niin menemme ehkä yhdessä kadun poikki. Rouva Linde. Oh, mitäs sinä ajatteletkaan! Hyvästi, armas Nora, ja kiitoksia kaikesta. Nora. Hyvästi siksi aikaa. Niin, tän'iltana tietysti tulet jälleen. Ja tekin, tohtori Rank. Mitä? Jos jaksatte? Oh, sen kyllä teette; ottakaa, vain hyvästi päällenne. Nora. Siinä ne ovat! Siinä ne ovat! Nora. Tulkaa sisään; tulkaa sisään! Eivätkö ole kauniita! Rank.