Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Paluumatkalla oli viivytty kolme päivää, mutta silloin oli saatukin purjehtia melkein tyynessä. Tultiin sitten käyntini tarkoitukseen, ja minä asetin hänelle yllä olevan kysymyksen. Hra Tavaststjerna, joka on kotoisin suomalaisesta seudusta hän on syntynyt ja suurimman osan lapsuuttaan viettänyt Mikkelissä käyttää suomenkieltä jotenkin virheettömästi.
Salmen tyynessä vedessä souteli emäsorsa poikaparvensa etupäässä. Vastapuoleinen ranta näytti olevan kahtena: toinen ylöspäin kohoavana, toinen alaspäin käännettynä veteen puineen, pensaineen. Varhain oli emäntä noussut liikkeelle. Piika Liisan oli hän herättänyt lehmiä lypsämään. Pari muuta tyttöä oli noussut auttamaan Liisaa.
Mutta kaikkien näiden retkien kautta ei saatu kuitenkaan ratkaistuksi tuota suurta kysymystä uuden eteläisen mantereen olemisesta. Tosin oli moni jo Tasmanin retkien jälkeen ruvennut epäilemään koko juttua, mutta ennenkuin epäilys muuttui varmaksi tiedoksi, tarvittiin Jaakko Cook'in huolellisia tutkimuksia Tyynessä meressä.
Kalle sai niin rauhallisen mielen tuosta puheesta, vaikka hän ei sanoja täysin ymmärtänytkään, mutta tuossa tyynessä äänessä se taisi olla se rauhoittava vaikutus. Siksi Kalle astui kynnyksen yli ja hänestä tuntui kuin hän jo olisi ollut vanha tuttu täällä ja kuulunut yhteen joukkoon, sillä hän tunsi tarvitsevansa rauhaa, jota täällä näytti olevan.
Samassa hyppäsi Kusti reen kuskipukille. Silloin helähtivät kulkuset, remahti aisakello ja reki lähti jymisten pakenemaan tielle. Kulkusten kilke levisi tyynessä aamuhämärässä raikkaaseen ilmaan, mutta kohta vaipui tuskin kuuluvaksi himinäksi, joka sekin vähitellen sammui.
Tuon tuostakin pistelehti Anni, iltaisen syötyään, makuuaitasta ulos katsomaan eikö paimenta näkyisi. Hän ei kuitenkaan nähnyt muuta kuin kesannolta kohoavan hienon savupatsaan, joka haihtui kuulakalle taivaalle. Joitakuita hyttyisparvia survoi tyynessä ilmassa, ikäänkuin olisivat ne iloinneet Annin levottomuudelle, eikä lätäkössä kurnuttavan suokonnan äänikään juuri rauhoittavalta kuulunut.
Sillan alus nielaisee heidät, hylkää heidät ulos, perämies saa tuiman ilmeen kasvoihinsa, ei näy rantoja, ei siltaa vaahtoisessa vedessä, vene hulahtaa vettä puolilleen, ja samassa kelluvat he tyynessä suvannossa ja soutavat kohti pappilaa ja kirkkoa, jotka kohoavat eteen kuin aaltojen alta. On se nyt sentään ihmeellistä, Risto! Ja täällä nyt ollaan, missä lietäneen!
Minä panin Ollen puheen mieleeni ja havaitsin hänellä kaikin puolin olevan oikeen. Ei hän ollut niin tyhmä kun minä ensin luulin; uusi todistus vanhan sananlaskun todistukseksi: "tyynessä kala kuteepi". Nyt minä käsitin selvästi, minkä tähden pidettiin niin hyvänä paikkana. Että täällä oli kiree komento olin minä aikaa tullut tuntemaan.
Ruusu kulta kiihtynynnä Höystehajus hajota, Vienoon sulos vajota! Vait, vait, vait! Vait! Hän nukkuu, Hymmi hellä, Ikävöitty ikuisella Kaiholla. Oi, levossa Nuku, rakas, rauhassa! Vait, vait, vait! Tässä istun ihastunna Tyynessä nyt tarhassani, Hajuisesti henkäellen, Ilmat hellii hekkumalla.
Sousimme voimakkaasti ja tuossa tyynessä ilmassa menikin raskas veneemme hyvää vauhtia; kohta huomasimme kuitenkin, kuinka vahva virta kuletti jääkappaletta etelään päin. Hetkisen neuvottelimme, pitkittäisimmekö ajoa vai emmekö.
Päivän Sana
Muut Etsivät