Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
"Ethän toki minua ulos ajane, vaikka näin myöhään tulenkin?" kysyi vieras painuen raskaasti oven suuhun lavitsalle. Nyt huomasi Mari, että vieras oli aivan riutuneen näköinen ja riensi vettä noutamaan. Pian oli hän taasen tuvassa. Vieras oli sillä välin heittäytynyt vuoteelle. "Kiitos, tyttöseni, kiitos!" soperti tämä tarttuen ahnaasti vesikauhaan.
ANNA LIISA. Niin, mutta rakastatko sillä rakkaudella, joka kaikki kestää, kaikki kärsii, kaikki anteeksi antaa? JOHANNES. Eikä koskaan sammu. Juuri sillä, tyttöseni. Ja nyt on minun vuoroni puhua. ANNA LIISA. Puhu. JOHANNES. Minä sanon nyt ensinnäkin, että ? ANNA LIISA. Että ? JOHANNES. Että sinä olet niin niin ihmeen kaunis, Anna Liisa. ANNA LIISA. Sitäkö vaan?
»No, mitenkä se morsian jaksaa,» hän heti ovella alkoi. »Ai, ai, laiha yhäti vaan... Pitäisi syödä paremmin... No niinhän ne morsiamet ovat aina: ennen häitä laihtuvat ja vaalenevat, häitten jälkeen rupeavat pulleiksi punakoiksi käymään.» »No, vieläkö sinua mahtava sulhasesi pelottaa,» kysyi hän, käyden Helenan viereen istumaan. »Ei,» vastasi Helena koneentapaisesti. »Se on oikein, tyttöseni.
Jumalan kiitos! tuolla tulee emäntä kotiin; jos nyt hän rupeaisi edes torumaan, niin unohtaisin nämä ajatukset!" Emäntä ei torunut, hän oli lempeä ja ystävällinen. Tyttö pyrki kylään käymään, sai luvan ja läksi tervehtimään "äitiänsä", joksi hän kutsui vanhaa Katria. "Mitä kuuluu, äiti?" "Hyvää vaan; ja senpä sanon senkin vuoksi, kun tyttöseni tulee jo näin aikaiseen luokseni".
Astuessaan nyt taasen ikäänkuin entisyyden kynnykselle, oli hänen vuoronsa joutua liikutuksen valtoihin, jonka syitä ei Paula voinut aavistaa. Voitko sinä pahoin, äiti? kuiskasi Paula levottomasti. En, pikku tyttöseni, en minä ole kipeä ja Liisa astui päättävästi viimmeisen porrasastuimen ja astui hämärään, autioon eteiseen. Sitte avasi hän tohtorin huoneeseen vievän tutun oven.
Tämä tapaus näyttää säikähdyttäneen isä ukkoa ja saattaneen hänet huomaamaan, "ett'ei hän ollut kasvattanut tytärtään oikealla tavalla". Ikäänkuin korjatakseen erehdystään lähetti hän tyttärensä rouvasväen kouluun. Cecilian sieltä palattua sanoi isä: "nyt, tyttöseni, täytyy sinun oppia keittämään puuroa." Cecilia keitti sekä puuroa että muita ruokia, mutta jäi kuitenkin naimattomaksi.
"Ei, nyt isä liioittele," lausui Jenny; "vai miten, äiti?" "Tuskinpa, tyttöseni," sanoi vaimoni. "Ei kauan aikaa sitten kuulin rouva Tlufferin ylhäisesti maireellisella muodolla lausuvan: 'minä en ymmärrä tuommoisia asioita, kun oli kysymys eräästä taloudellisesta työstä, jonka toimeenpanemista jokainoan emäntä-nimisen tulisi tietää, joskin hän ei itse siihen käy käsiksi.
Varovaisuus ei ole vahingoksi, sanoi Liina rouva tyynesti; se ei ole myöskään Jumalan mieltä vastaan, että suojelemme terveyttämme, erittäinkin toisten ystävällisten esirukousten tähden. Minä menen Sormusten luo sinun edestäsi, tyttöseni. Sinäkö, äiti! Mutta sinähän heittäyt aivan samaan vaaraan?
Juhana. No, menkää sitten! Wasjka. Ota yllesi tämä minun sinelini ja hattuni päähäsi ja miekka vyöllesi. Juhana. Mutta ainoastaan yhden tunnin. Wasjka. Kävellä saat edestakaisin, mutta et istua. Juhana. Hyvä, hyvä! Wasjka. No, tyttöseni, lähdetään nyt! Liisa. Lähdetään! *Juhana, Vouti, Huttunen.*
Niin minä mykistyin, kun sinut kirkossa näin... Siinä on tyttöä, siinä!... Ihan vesi kielelle valahtaa... Mitä metkuja sillä taas on mielessä? Sopii ottaa nyt, Savela!... Ei saa hullutella. No piru vie, hulluttelenko minä?... Sanokaa! Ei sellainen puhe ole tässä paikallaan. Savela, ottakaa nyt!... Muuten lasken tuonne pöydälle. Suuri kiitos, tyttöseni!
Päivän Sana
Muut Etsivät