Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Enhän pyydä mitään muuta," puheli Annikki. "Ei ole elämä leikkiä, Annikkini," vastasi äiti. Mutta ei tyytynyt tuohon Annikki tyttönen, yhä vain valitteli: "En välitä siitä, mitä elämä on, leikkiä vain tahdon!" Mutta äiti vei Annikin levolle ja puheli tyynnyttävästi tyttöselle: "Nuku rauhassa Annikkini, sydänkäpyseni. Huomenna täytät viisitoista vuotta, ja silloin ovat lapsen leikit lopussa.
"Mutta kun sorea, hyvä tyttönen, jota on totutettu sielunomaisuuksiaan kehittämään, aistiaan jalostamaan, terveyttään hoitamaan, hyvänä tyttärenä ja sisarena olemaan, kun hän pukeutui tanssipukuun, josta hän vähintäänkin on puolialastoin, röyheltää tukkansa puolen kyynärän korkeaksi torniksi, peittää niskansa valetukka-kasoilla, puuteroittaa hiuksiinsa kulta-puuteria, silloin on tuossa ilmautunut huono kauneuden-tunto sillä siinä esiytyy hänen luonteensa, eikä hänen kasvatuksensa, eikä hänen hyveensä, vaan vastasuunta kaikelle tälle.
"Ota se ja anna se minulle, Thore!" pyysi Olli-poika rukoilevalla äänellä ja nousi taas polvilleen. "Ei, nyt saamme nähdä mitä miestä sinä olet, osaatko sepittää oikeaa laulua," sanoi Thore nauraen ja levitti paperin käsilyhdyn edessä, joka oli pöydällä, sillä oli jo hämärä. Ja hän luki epävakaisella äänellä: "On Gravsejd-talossa tyttönen, Hän aikoo keväällä naimiseen.
Ja pikku Miinaa, jonka tukkaa paraillaan palmikoittiin, löi hän hiljaa olkapäälle, ja kun tyttönen kääntyi hänen puoleensa, ei se ollut hän, joka oli lyönyt: hän oli niinkuin monen, monen penikulman päässä siitä. Se, joka tässä tilaisuudessa olisi nähnyt lukkarin, ei suinkaan olisi luullut häntä samaksi mieheksi, joka oli niin naurettavan näköinen.
Tyttönen oli lähes kymmenen vuotta vanha, ja näinä kymmenenä vuotena oli hän ollut koko talon ilona. Syntyneenä viimeiseksi ja aikana, jolloin emme enää toivoneet lapsia saavamme, oli hän meille kaksin kerroin rakas. Hänen häilyvä terveytensä teki hänet vielä kalliimmaksi meille.
Tänään antoi tyttönen minulle päällisiksi rahojakin. Jumala siunatkoon hänen lempeitä silmiään! Ei, ei suinkaan tämä ollut herran tarkoitus? Todellako, sitten kiitän nöyrimmästi." "Kuka asuu Saramäellä", kysyi sittemmin nuori talon-omistaja, istuessaan tohtori Bruhn'in päivällispöydässä. Hän oli tohtorin sukulainen ja tätä nykyä hänen vieraanaan.
Useita tunteja saikin tyttönen valvoa yöllä niiden tähden. Noissa sanoissa oli sittekin, vaikk'ei hän sitä juuri tahtonut tunnustaa, ollut paljon syvää totuutta, puolittain kuultavaa valitusta vanhempia kohtaan, jotka kuitenkin rakastivat niin hellästi lapsiaan ja ajattelivat heistä niin kunnollista.
Ja pikku Miinaa, jonka hiuksia paraikaa palmikoitiin, hän löi hiljaa olkapäälle, ja kun tyttönen kääntyi häneen päin, ei se ollut hän, joka oli lyönyt: hän oli kuin monen, monen penikulman päässä. Joka nyt olisi nähnyt lukkarin, ei suinkaan olisi luullut häntä samaksi mieheksi, joka oli niin naurettavan näköinen.
Kansa oli tointunut ja unhottanut menneet huolensa. Illan suussa Tuomas lähestyy sitä kirkonkylää, jossa Elias viime vuonna oli hänestä eronnut. Tuskin oli hän ehtinyt saapua kylään, niin tuvan takaa hypähtää esiin tyttönen valkoisessa paidassa. Setä hoi, setä hoi! Poikkea meille. Tuomas tahtoi mennä ohi, mutta tyttö ei päästänyt, otti liepeestä ja kiskoi nauraen tupaan.
Jos vaan minä olisin mies, en minä noin kuhnailisi, tuulessa ja tuiskussa minä tytöt naisin! Sinä jänesjalka! Kuudes kohtaus. VOITTO. Ja tyttönen on myös tässä? VOITTO. Mene nyt vaan puhuttelemaan häntä! KUSTAA. Hän lukee! enhän nyt saata häiritä häntä. VOITTO. Miks'et? Vai tuumaatko odottaa kunnes hän on läpi lukenut tuon paksun kirjan? KUSTAA. Mutta mitäs minä sanon hänelle?
Päivän Sana
Muut Etsivät