Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
"Sinä olet minulle vannonut," tyttö huusi, joka kiihkeimmän liikutuksen vallassa ollen huomasi kaukana erämaassa edestakaisin liikkuvan varjon, "ja sinä olet vannonut kautta isäsi pään.
Hiljaa, tyttö, elä huuda! Pankaa ovi kiinni! Vedä, Helga, uutimet ikkunan eteen. Katseita kulki ristiin, toisesta toiseen. Ei kukaan oikein tiennyt, mitä toinen ajatteli. Helga veti uutimet ikkunan eteen. Söderlingska koetti sitoa seteleitä yhteen pinkkaan, mutta hänen kätensä vapisivat niin, että hän tuskin sai sen tehdyksi. Söderling pyörähteli ja tepasteli niinkuin hätäissään jostain.
Åsbjörn ei voinut nukkua sinä yönä; aikaiseen aamulla hän meni alas rantaan taas. Silloin oli laiva poissa. Åsbjörn mietti ja ihmetteli kauan, oliko hänen poikansa puhunut mitään Alfhildille ennenkuin läksi, ja tiesikö, mitä mieltä tyttö oli. Ehkä oli hän kosinut ja saanut rukkaset, se oli melkein luultavaa.
Mutta nähdessään sotamiesten loukkaavan tuskastunutta tyttöä, tarttui hän keihääsen, joka seisoi pöydän vieressä ja huusi raivostuneena: "Tyttö ei ole minun kultani, ja minä jään luoksenne, todistaakseni sen teille; mutta ken taittaa edes hiuskarvan häneltä, sen minä paikalla lävistän tällä keihäällä". Sotamiehet seisoivat hämmästyneinä ja antoivat Marthan mennä.
Matlena, muistatteko sitä satua, kun tyttö kävelee metsässä, niin kaikki tähdet putoavat alas taivaalta ja sitten ne taas kohoavat ylös, ja kun tyttö katselee ympärilleen, on koko metsä täynnä hopea- ja kultarahoja. Muistatteko? MATLENA. Semmoista tapahtuu vaan saduissa. MAIJU. Niin, vaan minäpä olen lukenut sen oikein kirjasta. MATLENA. Tosiako ne sitten kaikki ovat, mitä kirjoissa luetaan.
Franciscus-veljistön jäsen, annamme tiedoksi sinulle, ritari Patrik Charteris'ille, Kinfauns'in herralle, että armollinen prinsessa suuresti on pannut ihmeekseen, kun sinä uskalsit lähettää hänen luoksensa nais-ihmisen, jonka hyvä maine ei voi olla suuri prinsessan silmissä, koska se tyttö ilman mitään pakottavaa hätää on asunut toista viikkoa sinun linnassas, missä hänellä ei ollut mitään muuta vaimoseuraa paitsi palvelijoita; ja siitä hävyttömästä yhdessä-asumisesta on huhu levinnyt tänne asti Perth'in, Angus'in sekä Fifen läänien kautta.
Liisa. *Laulu 12.* Liisa. Nyt on aika kylähän jo mennä! Sinne, tyttö, kiiruhda jo lennä! Wasjka. Minne, pikku lintuseni, Ompi sulla moinen hätä? Kuule, älä mua jätä, Viivy, jää mun luokseni! Ikävä mun ompi tässä Yksin seistä töllöttää, Aivan niinkuin pataässä; Eipä hauskaa ole tää. Liisa. Ikävä jos sulla täällä ompi, Tule kylähän, siell' on rattoisampi! Wasjka. Voi, sä pikku armahani!
Aika kului edelleen tasaista menoaan ja tuo nuori tyttö tunsi itsensä onnelliseksi kodissaan, jota hän nyt sulostutti tasaisella, aina iloisella luonteellaan.
"Ooh, Jumala siunatkoon sinua, tyttö, voitko luvata minulle sen?" rukoili Leiv; hän oli niin iloissaan, että Alfhildille tuli vedet silmiin. "Voin kyllä", vastasi hän.
"Semmoisessa avun-annossa sinä olet taitava, hyvä Heikki Seppä", virkkoi tyttö hymyillen, mutta samassa vetäytyen erimmäksi rakastajastaan. "Ei suinkaan, totta tosiaan"; sanoi Heikki, pudistaen päätänsä; "minulla on kokemusta teräskintaitten sovittamisessa rautahaarniskaisten ritarein käsihin enemmän kuin kirjahansikkaitten auttamisessa nuoren neiden sormiin°.
Päivän Sana
Muut Etsivät