Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
"Mutta kuitenkaan, eukko, meidän tyttäremme ei ole kaukana meistä, kentiesi hän kuulee, mitä me puhumme nytkin kuulkoon vaan, me emme puhu emmekä ajattele mitään semmoista, jota Jumala taivaassa ja hänen enkelinsä eivät kuulisi ja näkisi miksi ei sitten meidän oma tyttäremme sitä tekisi?" "Minä tahtoisin mielelläni tietää, miten pieni Yrjö voi," lausui eukko keskeyttäen.
Kleopatra ei purjehtinut Niilin virtaa komeampana, kuin nuoret tyttäremme astuvat uuteen kotiinsa. Heidän vaatesäiliönsä ovat täynnään harsoa, silkkiä, pitsiä, rintaröyhelöitä; talo kaikkine pikkutavaroineen on täydellinen museo, mutta kaiken tämän hienon, heikon ja hennon keskessä on hän itse ehkä kaikkein heikoin. Mutta perästäpäin kuuluu.
Kuningas, joka ei häntä rakastanut, läheni häntä pikaisesti, kun hän astui sisään. »Mitä nyt», sanoi hän, »meidän maailmaa halveksiva tyttäremme oletko puettu metsästysretkeä vai luostariin menoa varten tänä aamuna? Virka vastaa!» »Kuinka vain te, kuninkaallinen majesteetti, suvaitsette», vastasi prinsessa äänellä, joka tuskin oli hänen hengitystään kuuluvampi.
»Tyttäremme eivät koskaan ole kuuluneet niihin, jotka tahtovat loistaa taidollaan», tokaisi nimismiehen rouva, katsahtaen samassa Iiriin ja Seljaan, jotka juuri lähenivät pakinoitsijoita. Ilta oli joutunut, ja kaikki läksivät rannalta kartanoon, jossa sitte ruvettiin illalliselle. Kello kahdentoista aikaan pitäjäläiset läksivät pois.
Mutta kun hänkin sitten palasi kotiin, huomasin kohta, että häntä painoi taas sama raskas mieliala, joka oli häneen tullut kuusivuotiaan tyttäremme valituksen johdosta. Kysyin kuinka oli käynyt. No, valitsin paikan, sanoi hän hiukan välinpitämättömästi, hyvin kauniin, näkyy järvi, torstaiksi lupasi saada haudan valmiiksi.
Tässä on meidän tyttäremme ... Elli, kuinka sinä seisotut ovensuuhun? Elli meni antamaan kättä vieraille. Hyvää päivää, pikku Elli, kuinka sinä voit?... No? etkö sinä tahdokaan suudella? Elli oli vetänyt päänsä pois, kun vieras rouva tahtoi suudella. Hän on niin ujo, kun niin harvoin näkee vieraita, selitti äiti hämillään ja vilkaisi isään, joka jo katsoi häneen tyytymättömän näköisenä.
Jumalan kiitos, ne owat tehneet waikutuksensa, Annan kieli on päässyt kahleistaan, hän on puhunut minulle sydämmensä sisimmät tunteet, wai eikö se ole totta, Anna?" "Niin, niin se on." "Mikä onni, että rakas tyttäremme on saanut sellaisen hoidon!
Siellä puristi everstiluutnantska ystävällisesti ja vakavasti sekä ikäänkuin salaisesta suostumuksesta syrjässä seisovan oikean ylioppilaan kättä ja virkkoi, laulun kaikuessa, vanhemmille naisille: Herra Freyman ja meidän pienet tyttäremme ovat täällä meille tämän huvituksen hankkineet; se on pääharjoitus, joka on tarkoitettu mieheni kotiinpaluun kunniaksi.
Gerda on, Jumalan kiitos, terve, mutta jos hän vaan olisi sairas ja henki ja terveys vaarassa, niin epäilemättä minä uhraisin viimeisen roponi, mutta hullutuksiin en anna penniäkään. Kyllä meillä voisi olla keinoja kuluttaa vähän terveenkin tyttäremme puolesta ja antaa Gerdan ainakin yhden talven olla Ruotsissa.
Se oli hänen kasvate-isänsä poika, se oli Kilian von Diesbach. "Hyvät herrat", tuomari Scharnachthal sanoi kolmelle kilpailijalle, "se oli sydämmen huuto, jonka kuulitte. Tyttäremme on vastannut. Se on tuommoinen puhdas lapsen taipumus, jonka edestä jokaisen kelpo miehen täytyy väistyä. Lähtekäämme täältä."
Päivän Sana
Muut Etsivät