Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Tuossa, johon on kaatunut tuo laho koivu, kasvoi silloin nuori solakka puu. Kaikki on muuttunut, minä yksin olen elossa niiltä ajoilta, paitsi tämä vanha honka. Vaan maa maa on sama, jossa synnyin, jossa kasvoin, jota sata vuotta ikävöitsin. Nyt olen kyllin elänyt. Taivaan Taatto, ota tykösi! "Vanhus, joka tähän saakka oli ollut sangen kiivas, vähitellen raukeni ja herkesi äänettömäksi.
Minä olin tänä iltana sinun ikkunasi ulkopuolella ja näin sinun istuvan pikku Signen kanssa, ja minä huomasin että hän mahtaa olla kovin kipeä. Sitte tuli lääkäri sinun tykösi, ja minä näin ainoastaan epätoivoa sinun kasvoissasi. Silloin ymmärsin miten asiat olivat; toivoamista ei enää ollut.
Ja auta myöskin tuota toista eksynyttä lammasta, joka ei vielä näytä sinun tykösi tulleen; vapahda häntä, ei sen vuoksi, että hän palaa takaisin, vaan sen vuoksi, että hän on eksynyt pois, ja että on niin kauheaa ilman sinutta tässä mailmassa harhailla!" Minä en koskaan laskenut maata suloisemmalla tunteella kuin juuri sinä iltana.
Mutta jos tuo akka, jonka hallussa lapseni on, pettää minua, jos hän, joka seisoi vuoteen vieressä kuin terä puhkasi sydämmen, ei pidä valansa... Oh ... Jumala! hän uhkaa kaikki ilmoittaa, ellen viimestään uudeksi vuodeksi laita hänelle rahaa ... ha ... ha! ilmoittakoon kuin uusi vuosi tulee makaat sinä mullassa, sillä Elias vie minun tykösi, minun lapseni! sen minä ... ei, sen minä otan omakseni, minä sanon sen olevan tätini... Emman katsanto oli hirveä ja hirveni vielä enemmin.
"Herra olkoon kiitetty, että hän on minulle osottanut ihmeellisen hyvyyden vahvassa kaupungissa; sillä minä sanoin pikaisuudessani: minä olen silmäisi edestä sysätty pois. Kuitenkin kuulit sinä minun rukoukseni äänen, koska minä sinun tykösi huusin." "Riemuitkaat Herralle kaikki maa, veisatkaat, ylistäkäät ja kiittäkäät." "Elämä on rakkautta." Tahdotko kuulla tarinaa Kalman tyttärestä?
Minä päätin myöskin olla tykösi tulematta, mutta tänään olisin kuitenkin lähtenyt sinulle uutisia kertomaan. Tiedätkö, Hilja, Niilo ja minä olemme kihloissa!» »Olipa se iloinen sanoma! Odottamaton se ei kuitenkaan ollut, sillä jo kauan olen huomannut, että toisianne olette rakastaneet.»
ATEENALAINEN. Lucilius on palvelija sulla. TIMON. Niin on, ja entä sitten? ATEENALAINEN. Jalo Timon, Tykosi tänne kutsuta se mies. TIMON. Hän onko tässä saatossa? Lucilius! LUCILIUS. Tass' olen, herra, nöyrin palvelijanne. ATEENALAINEN. Tuo mies, tuo passarisi, jalo Timon, Talossain öisin liikkuu.
Samassa jupisi nuorukainen huuliensa välissä kuulumattomia sanoja ja lähestyessänsä neitoa huudahti hän: "armas, lemmitty Klaarani. Täällä synkän metsän kaitaisella polulla en luullut tapaavani ketään. Luulin olevani aivan yksin. Minä olin matkalla sinun tykösi, saadakseni sydämelleni rauhoitusta. Oi, minun täytyy lähteä; siitä syystä on sydämeni pakahtua."
Jos minä tulin sinun luoksesi, kun olit haavoitettu ja vaivoja kärsit, tiedä, että se oli siitä, että hän lähetti minun sinne sinun tykösi. Hän oli siellä, mutta sinä et nähnyt häntä. Hän on paitsi sitä tehnyt monta vertaa enemmän kuin nämät; hän on kuollut sinun puolestasi, että sinä rakastaisit häntä ja pääsisit viimein taivaasen."
Päivän Sana
Muut Etsivät