Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Alussa oli vaikeata juhlain toimittajoille saada mitään tehokasta matkaan. Sillä paljaat isänmaalliset puheet, joita pidettiin, eivät näkyneet innostuttavan juuri keitään. Kuuliat olivat siksi vielä liian tylsiä. He vetivät joko suutansa nauruun taikka osoittivat muuten tyhmää muotoa. Ainoastaan silloin he vähän pystyttivät korviansa auki, kun puhuttiin herrain vallasta.
Ja minulla kun olisi ollut niin paljon puhuttavaa teidän kanssanne! Niin, ette voi aavistaakaan, miten iloinen minä olen, kun olen saanut tehdyksi rauhan teidän kanssanne! Mitenkä tyhmää se oli, kun te näytitte pelkäävän minua, aivankuin ette olisi uskonut minun voivan olla teille ainoastaan ystävänä.
Vihdoin viimein huomasi rouva Bonacieux menneensä liian kauvas, ja hämmästyi että oli niin kovin pitkälle mennyt. Hän katseli hetkisen kauhistuksella tuota tyhmää naamaa, jossa kuvastui voittamaton itsepintaisuus, niinkuin tavallista hupsuilla, jotka pelkäävät. No niin, olkoon! sanoi hän.
»Saittekos kaloja?» »Aina vähän.» »Mamma, minä olen nyt päättänyt, että rupeankin kalamieheksi.» »Kaunista», hymyili isä. »Sitten minä saisin sanoa: poikani, kalamies.» »Onpa se parempi kumminkin kuin renttu-herra, joka juo ja » »Jussi, syö nyt ja ole vaiti», sanoi äiti. Isän oli otsa rypyssä ja Jussi himmeästi aavisti, että hän oli sanonut jotain tyhmää. Hanna kiiruhti puhumaan muista asioista.
Mutta Åke Henning nousi kiivaasti, laski lasin pöydälle, niin että kilahti, ja huudahti: "Teidän pilanne on sekä tyhmää että kehnoa... Jos tuo nuori tyttö, josta puhutte, välttämättä on verrattava henkiolentoon, niin on hän enin enkelin kaltainen ja aivan liian hyvä sitä taivasta varten, jonka te tahdotte hänelle avata, niin, sitä paitsi liian hyvä meille kaikille. Hyvästi."
Piru hänet vielä perii, sanoi kuningas eräänä päivänä ei, ei hän kuitenkaan kironnut, tiedätkö, Lindsköld, kiroaminen on tyhmää, se ei ole siunaukseksi, eikä kuningaskaan koskaan kiroa. No niin, me lähdimme liikkeelle joulukuun alussa ja kokoonnuimme Schaueniin; ei kukaan tiennyt, mitä nyt oli tuleva.
En pidä siitä että aina moititaan ja sadatellaan ja nauraa virnistellään ja irvistellään kaikelle huutaen: 'minä en huoli siitä! ja minä en huoli siitä! ja, 'minä en tahdo sitä semmoisena! ja 'se on hullua' ja 'se on sietämätöntä', ja 'se on ikävä', ja 'se on tyhmää'. Juuri kuin minä yksin olisin siedettävä ja hauska ja sukkela! Ei, parempaa komentoa, olen oppinut.
MENECRATES. Pompejus hyvä; Vaikk' aikailevat, eivät siltä kiellä. POMPEJUS. Mit' anomme, se halpenee sill' aikaa, Kun heiltä ryömien sit' anelemme. MENECRATES. Sokeudest' anelemme usein tyhmää; Sen silloin meiltä kieltää viisaat vallat; Näin voitoks on, jos rukoust' ei kuulla. POMPEJUS. Sen täytyy onnistaa! Mua kansa lempii.
Jalo ystävä, kuinka paljon te olettekaan tehnyt minun hyväkseni! lausui Julia kyynelsilmin. Olenpa kyllä vähän ... olisi tyhmää teeskentelyä sitä kieltää, vastasi Albert. Mutta mitä minä voin tehdä teidän hyväksenne ja millä voin teille kaiken palkita?
Minun täytyy vihdoin ilmaista, mitä sydämessäni piilee." Minä hyppäsin ylös. Hän tarttui käteeni ja katseli kummastuksella minua. "Mikä on teillä?" kysyi hän vihdoin. "Kuulkaas minua, Nastjenka", sanoin minä päättävästi. Mitä minä nyt tulen teille sanomaan on kaikki mieletöntä, kaikki tyhmää! Minä tiedän, ettei se koskaan tule tapahtumaan, mutta kuitenkaan en voi vaijeta.
Päivän Sana
Muut Etsivät