Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
On taas Heinäkuun ilta, yhtä kaunis kuin se ilta, jona hän Trudainen kanssa istui kahden tuolla penkillä, josta voi katsella Seinen joen ihanaa maisemaa. Huoneen akkuna on auki, ja vieno, vilpeä tuulenhenki aikaa puhaltaa siitä.
Sinua ympäröitsee, sinä pikku lumooja, jotakin paljon suloisempaa ja virkistyttävämpää kuin kaikki sukkeluus, kaikki nero ja kaikki taide, jonka Lontoon kiitetty mailma käsittää, ja se onkin tuota vastaan niinkuin tuulenhenki kevät-aamuna mailla Lontoon salongin haju-aineilla täytetyn ilman verralla.
Kaarlo Rohkea luuli jo voittaneensa. Mutta tuulenhenki hajoitti savun, ja nyt hän näki Sveitsiläiset jälleen pystyssä ja tulossa; messu oli päättynyt. "Eteenpäin!" herttua komensi ja kannusti ensimäisenä ratsunsa neliseen. Sveitsiläisten rivit seisahtuivat oitis, muodostaen pitkillä piikeillään kolme rautaan puettua pataljoonaa.
Tuikean kylmä tuulenhenki alkoi puhaltaa idästä, ikäänkuin auringonnousun sanansaattajana, ja harmaa, koittava valo alkoi vähitellen sattua komeitten puitten latvoihin, jotka pimeys oli yhdistänyt yhdeksi ainoaksi mustaksi katoksi.
Lieneekö hiljainen tuulenhenki yläilmoissa käynyt ja linnanseinän aukoissa suhissut, mutta veri oli jättänyt kapteenin kasvot, kun hän kuuntelemasta pääsi, sillä hänkin oli kuullut huokauksia, syviä, ikionnettomuutta itkeviä. Hän kallistui uudestaan seinään kiinni. Ei epäilystäkään. Ne huokailivat huokailivat. Kapteeni mittasi silmillään korkeuden maasta henkiläpeen.
Ja suuri valkea roiskahti kohta ilmaan. Mutta tuulenhenki kävi idästä. Sen tehtyään hän juoksi toista tervaskasaa sytyttämään, joka oli kotaan koottu. Kolmas oli rakennettu rikkaan talon ympärille, jossa oli lasi-ikkunat. Ja hän sytytti senkin. Mutta koska hän neljättä sytytteli, kuuli hän ensimäisestä paikasta heräävien ihmisten huutoja.
"Missä Nevalainen?" huusivat he. Ovesta virtaava vilpas tuulenhenki virvoitti Sipoa niin että hän heräsi tainnoksistaan. Hän näki veronkantajien hyökkäävän muutamasta ovesta sisään ja lyövän oven lukkoon. Talonpojat seisoivat ällistyneinä oven edessä. "Lyökää ovi pirstaleiksi", huusi Sipo, joka hyppäsi pystyyn ja astui joukon etupäähän.
Samoja tolkeroita tytöt ja kaikki, vieläpä näitä neuvomaan. Anna Liisa ei osannut siihen paljon mitään sanoa. Hän oli saanut kirjoitetuksi, mitä tarvittiin, ja Malinen itse rupesi piirtämään nimeään alle. Sumuista aamua seurasi poutainen päivä. Tuulenhenki heilutteli hellästi heinänlatvoja ja liikutteli hitaasti puiden lehtiä.
Hyväillen puhaltaa vieno tuulenhenki vuorilta, ja syvä, keskeymätön rauha vallitsee koko tässä onnellisessa sopukassa.
Mutta nyt ei voinut olla siitä puhettakaan. Päästyään tiehaaraan seisahti hän hetkiseksi ja itki. »Hyvä Jumala, kun ei tule kesää ollenkaan!» Jo hämärsi. Taivaalla pilkottivat kirkkaina tähdet. Tuulenhenki kävi pohjoisesta. Lyijyraskaana painoi Annan sydän kun hän hiljaa, syvissä ajatuksissa asteli mäelle, kotoansa kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät