Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kaikki purjeet hajoitettiin, ja tuulen nopeudella lensi Delphiini lakkipäiden laineiden lävitse. Vaikk'ei koko miehistössä ollut ainoatakaan, jok'ei hyvin tietänyt, että vaarat, jotka uhkasivat häntä, nyt yhä lisääntyivät, tervehtivät kaikki katteinin miehuisaa, rohkeata päätöstä vilkkailla ja kaikkuvilla "hurraa"-huudoilla.
Eikö ollut tämä hylky jo kauan ajellut virran ja tuulen kaksinkertaisen vaikutuksen nojassa. Kaikki nämä kysymykset jäivät vastauksetta. Höyrylaivan mennessä turmioon joutuneen aluksen perän sivu luin selvästi nimen *Lerida* sen nimilaudalla, mutta sen kotopaikka ei ollut ilmoitettuna. Sen muodosta ja näöstä sekä sen keulan omituisesta mallista merimiehet selittivät sen amerikalaiseksi.
Savu nousee työläästi ilmaan katon reijästä; se ajelee kuin tuulen viemä pilvi ympäri huonetta. Korsteinit eivät näy olevan täältäpäin kotoperää.
Kun mä kosken pauhinan Kuulen kaukaa kaikuvan, Sekä tuulen säveleitä, Mietin; myös on syömmessä Voiman, lemmen ääniä, Kuunnella mä tahdon heitä. Kun mä kuulen lehdossa Kuinka tyynell' illalla Lintu laulaa aina, Niin mä mietin: riemuitse, Sielu, elon onnelle; Ei sen huolet paljon paina. Serenadi. Yön kun helmass nukkuva Lepää antuaana, Neitoin huonehelle ma Juoksen rakkahana.
"Olemme kyllä", sanoi Antti, joka jo oli ulkopuolella, "unohdamme odottaa soveliaampaa ilmaa. Ei nyt maksa vaivaa lähteä liikkeelle: kuule, Pekka, saamme sadetta. Tulepas ulos, niin näet. Sumua jo nousee tuolla tuntureilla, ja tuolta kohoaa iso pilvi. Tuntuu suojaavan, ja koetapas: tuoltapäin tulee lämmin tuulen henki. Rakki, mene vain takaisin sisään! Kas niin, tuossa jo tipahti sadepisara!
Eevi yksin valvoi, tuijotti silmät seljällään pimeätä, kuunteli tuulen raivoa ja seinäin jyskettä, pelkäsi ja kärsi aina aamuun saakka. Seitsemän vuotta oli pikku Eevi jo täyttänyt. Ja kuitenkin hän oli niin pieni ja kutistunut, että kätkyessä makasi. Ruumis oli kuivettunut, ruskea nahka oli kurtussa kävertyneiden ja ohkaisten luiden päällä.
Kaikki ihmiset olivat kokoutuneet kadulle, ja vaimot löivät itseänsä vasten rintaa tai kätkivät lapset syliinsä. Idästä näkyi taivaan kannelta punainen loiste, ja tuulen siivillä tuli sieltäpäin kummallinen kaiku. "Mitä se on?" kysyi hän. "Preussiläiset tulevat", vastasi yht'aikaa noin kaksikymmentä ääntä. "Tuo punainen loiste nousee palavasta kaupungista".
Syntyi hiljaisuus. Esterille muistui mieleen, kun he olivat purjehdusretkellä kaukaiseen saareen meren ulapalla. He kumpikin loistoon, kunniaan, imarteluihin ja elämän turhuuteen kyllästyneinä olivat kuvanneet itselleen uuden elämän ja puhtaan onnen, tuulen suhistessa aution saaren puissa, läikän loiskiessa rantaa vasten ja auringon laskiessa mereen.
Mutta minä sanon sinulle: Anttisi ei vielä ollenkaan ole tylsistynyt, sen voin sinulle vakuuttaa. Anna hänen vaan tuntea vapaampaa tuulen puuskaa ja näet mitä se häneen vaikuttaa. Kernaasti minun puolestani. Mustasukkaisuudella en tule häntä häiritsemään.
Hän otti hatun päästään ja antoi sateen vapaasti valella hänen päätänsä, kuunteli tuulen vinkunaa metsässä, tähysteli ajelehtivia pilviä ja kannusti hevostaan, ikäänkuin olisi hän halunnut kiitää eteenpäin niiden kanssa kilvan. Tämänkaltaiset hetket virkistivät hänen sieluansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät