United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mua menot toiset ahtaa, niin etten aulis olla saata tähän. Mut lue Hesekiel, mi heidät näki ja kuvas saapuvina pohjoisesta kerällä tuulen, pilvien ja tulen! Ja sellaiset kuin hänen kirjassansa, he täällä oli, paitsi että siivet ma samoin kuin Johannes kuudeks laskin. Välillä neljän noiden voittovaunut upeat vieri päällä pyörän kahden ja niitä aarnikotkan kaula veti.
Työläs olis ollut sanoa, mitenkä James Playfair olisi päässyt tästä pulmallisesta tilasta, mutta kaikeksi onneksi hänelle, jos ei Delphinille, kuultiin tähystäjän huutavan: Perämies, ohoi! Mikä on asiana? kysyi Mathew. Purjehtija tuulen päällä. James Playfair erosi heti tytöstä ja juoksi perämaston vanttitouviin. Iroquois'in kanuunakuulat ja miss Jennyn toteen-näytteet.
Taivas mustuu impi säikkyy; Myrsky riehuu, kuurot räikkyy; Julma! viivynnästäs monta Maksat suudelmaa! Hetki hetkelt' toivon riistää, Neidell' lämpö, kylmä kiistää, Kun hänt' öisen tuulen kanssa Lemmen liekki ahdistaa. Uumenilta vyöhyt laukee, Verho vaipuu, rinnat aukee, Aaltoilee ne valleillansa; Poika! miks' et saa? Vaan hän tul' oi immen riemu!
Houkuttelia on aina tuulen puolella ja juoksia kulkee vastatuuleen; muutoin haistaisi hylje pian lähenevän ihollisensa. Suomessa on hylje meren rannoilla hyvin rakastettu ja häntä pyydetään sekä Itämeressä että suomen- ja Pohjanlahdissa. Moni ihminen ansaitsee siitä elatuksensa. Talvella helmikuun lopulla ja maaliskuun alulla lähtevät saarelaiset joukottain hylkeen pyyntiin.
Tottuneina häiritsemättä metsissään elämään pelästyivät nuo jalot eläimet tuota ennen kuulematonta melua rauhoitetussa kodissaan; metsästystorvien raikuna, koirien haukunta, hevosten hirnunta, metsästäjäin huudot, jotka kaikkialla kajahtelivat, niitä pelästyttivät, ja joukoittain nähtiin niiden tuulen nopeudella kiitävän pakoon.
Towerieni leikit, kokkapuheet ja muut ilon esineet meniwät korwieni siwu, niinkuin tuulen tohina, enkä minä useinkaan tietänyt, mistä kysymyskään oli.
Meyer lohdutteli siellä kasvattiansa parhaan mukaan ja sanoi jo aikoja sitten huomanneensa tytön pitävän Jerikosta enämmän, kuin Kallesta. Hän lupasi paitsi sitä ottaa asiasta selon ja sanoi arvelevansa Loviisan lähteneen lemmen vesiä purjehtimaan tuulen mukaan, kysymättä neuvoa sydämensä kompassilta.
Mutta ei hän ollut sielläkään. Kukkulalle tultuaan Kari istuutui korkean kiven kylkeen, jonne oli tuotu poron nahka lattiaksi. Hän istui ja kuulosti metsän rantaa. Huurteiset, jäiset puut nasahtivat tuon tuostakin hänen takanaan, tuulen hengen niitä silloin tällöin liikauttaessa. Alhaalla oli talo, josta kuului koirain haukuntaa, ovien käyntiä ja hoilotusta ja välistä kanteleen helähdys.
Kuin miehistö pimeässä kiipesi isomärssyn raakapuihin, löi purje yht'äkkiä taaksepäin laiva oli tullut liian ylös tuulen päälle ja sai purjeihinsa tuulenpuuskan! Purje ruski ja löi heitä ympäri korvia puoleksi tuuliaispään voimalla, kunnes se hyvin yksinkertaisesti reivasi itse itsensä repeämällä ja lyöttymällä säpäleiksi ja rievuiksi saumoistaan.
Tuulen tytär kavahti ylös mättäältä. »Anna minulle tuo kirveesi», rukoili hän, »minä sinulle siivet annan, joilla lentää voit». »En tarvitse siipiäsi, onhan minulla jalat», vastasi Pellervoinen. »Jaloillasipa et voi ilmassa lentää», väitti Tuulen tytär, »et voi käydä auringossa, etkä kuussa, etkä tähtitarhassa taivaan alla». »Mitäpä siellä tekisinkään, minulle kun Maan emo leivän antaa.»