Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Se väri kaikinpuolin kaikissa kasvoissa, ynnä kookas vartalo ja hänen pitkät askeleensa sekä pontevat, voimakkaat käden liikkeensä, tekivät hänet hurjan ja peloittavan näköiseksi, ja vielä nytkin kun muistelen miten hän äkkiarvaaamatta lensi ohitseni, miten lattia narisi hänen jalkojensa alla ja miten hänen ohi mennessään tuntui kuin hyvä tuulen puuska, ja täytyy minun, vaikka hänellä oli mustat silmät ja itämaalaiset kasvojen piirteet, muistella noita voimakkaita kimbriläis-naisia, jotka, eläimennahka käärittynä ruumiin ympäri ja sotakirves kädessä, syöksivät miesten ankariin taisteluihin.
Emäntä avasi tuvan oven, josta raitis, tuoreelle tuoksuva ilma tunki huoneeseen. Kamarista kuului kangaspuitten helske ja kadulta lasten hilpeitä ääniä. Poliisien kynkässä astui Tolpan Anna, tukka oli hajallaan harteilla ja kevyt puku hulmehti tuulen leyhytellessä.
"Ankaraa minulle pussini," pyysi Wiklo, mutta pojat sanoiwat: "wielä me sen nyt sinulle kerran annamme", ja hajoittiwat pussin. Siellä olikin kaikenlaista rojua: eläinten korwain=nokkia, kuiwettuneita lihapalasia, karwoja, jouhia, tuulen pesiä y.m.m., juuri niinkuin pojat oliwat aawistaneetkin; pussissa oli wielä keritsimet. "Mitä aiotte minulle tehdä?" kysyi Wiklo.
Legreen kasvoista näkyi peljästystä ja hämmästystä. Mutta hän hillitsi mielensä ja sanoi kaikkia tuota vain tyhjäksi mielikuvitukseksi. Melua hän selitti rottain juoksentelemiseksi ja kummallisia ääniä tuulen henkäyksiksi. Itsekseen hän kyllä ajatteli toista, ja jos hän ennen olikin epäillyt kummitusjuttuja, niin nyt ne hänessä muuttuivat horjumattomaksi varmuudeksi.
Mutta asetellessaan täten kasveja oman suunnitelmansa mukaan ei hän siltä poikennut luonnon järjestyksestä. Juuri sen viittauksia seuraten hän oli yläville paikoille istuttanut sellaisia kasveja, joiden siemenet lentävät tuulen mukana, ja vetten partaille sellaisia, joiden sydämmet ovat luodut vedessä kulkemaan.
Senlaiseen muistutukseen lieneekin naisilla ollut aihetta, kun varmuudella tiesivät Klaaran päätökset olevan tuulen tuomia, niin ja näin, aina sen mukaan kun missäkin tilaisuudessa oli tarpeen.
Hän pysähtyi siihen vaistomaisesti ja kyykistyi maahan ajatuksettomana, tahdottomana. Hänen edessään olevasta kolkosta onkalosta tunki näkymättömän, äänettömän meren pakoveden aikainen suolainen haju. Hän jäi siihen pitkäksi aikaa istumaan herpoutuneena sielultaan ja ruumiiltaan. Sitten alkoi häntä yht'äkkiä puistattaa niin rajusti, että hänen ruumiinsa lepatti kuin tuulen pieksemä purje.
Eikä se ollut edes oikeaa, rehellistä sadettakaan; semmoista vesisuhua vain. Sadepisarat olivat niin pienen pieniä ja keveitä, ettei niitä olisi voinut luulla juuri muiksi kuin sumuhiukoiksi, ja heikoinkin tuulen veto hypitteli niitä sinne tänne ihan mielensä mukaan.
Hiukset seisoivat kummallisella tavalla pystyssä, niinkuin tuulen taikka kuuman ilman vaikutuksesta; ja vaikka silmät olivat aivan auki, eivät ne liikkuneet ollenkaan. Tämä ynnä vaalean-harmaa väri teki kasvot kauhistaviksi; mutta tämä kauhistava luonto ei näyttänyt asuvan itse kasvoissa taikka lähtevän niistä, vaan pikemmin tulevan ulkoapäin.
Tuuli ja aallokko kiihtyi, muuttumatta silti oikeaksi myrskyksi, ja Scylla pyyhki myötäistä, koko purjejoukko navakan tuulen puskettavana.
Päivän Sana
Muut Etsivät