Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Matilla oli päällä parhaat waatteet ja Kaarina oli pukeunut lumiwalkoisiin waatteisiin, jommoisia Pohjanmaan neitojen oli tapana pitää kesäisenä aikana juhla= ja häätiloissa. Hänen tuuhea ja kellertäwä tukkansa oli hajallaan ja walunut hänen olkapäidensä ja rintansa yli. Kaunis oli hän wielä kuolon kalwistamanakin tuossa.
Yhdessä puutarhan kulmassa oli tuuhea lehtimaja ja vastapäätä sitä joukko mehiläispesiä. Itse huone ilmoitti mukavuutta ja sitä sievyyttä, joka todistaa että naispuolinen haltia siinä hallintoa pitää.
Hyvin pikkuinen lakki oli keikarin tavoin kallellaan toisella korvalla, ja tuuhea kiharainen tukka valui molemmin puolin leveätä naamaa yhdistyen yhtä leveän, noin neljä tuumaa pitkän parran kanssa.
Silloin, kun juuri vertasin kelloani asemakelloon, tarttui joku käsivarteeni ja ääni kuiskasi korvaani: Oletteko te veturinkuljettaja, joka lähtee tätä ylimääräistä junaa viemään? Puhujaa en ollut ikänä ennen nähnyt. Hän oli pieni, mustanverinen mies, paksu kaulavaate kaulassa, siniset silmälasit, musta, tuuhea parta, hattu silmillä.
Ja siksipä se tulikin otolliseksi: juuri siitä hänen iistänsä, siitä sinapinsiementä pienemmästä siemenestä, versoi myöhemmin se Manasse Jäppisen tuuhea tiedonpuu, jonka alla on kerran kukoistava koko Suomen kansanvalistus, oksilta kuuluva ihana soitto, ja latvasta laulu ja iloinen käkien kukunta.
Lisään: hän on pikkuinen, hento, hieno; sellainen suukkonen, joka näkyy olevan luotu muutakin varten kuin makeisia syömään; tumma, tuuhea tukka, herkkä sydän, orvokinsiniset, uteliaat silmät kuin enkelillä, joka ei vielä ole tutustunut pimeyden ruhtinaaseen. No, runolija! Ja sitten muuan asia. Nyt puhuu lääkäri.
Ovesta pilkisti punatukkainen pää, leu'oissa tuuhea parta. "No kuinka on?" kysyi punainen pää: "onko lukossa asia?" "Lukoss' on." "Paljonko?" Paksu vouti viittasi harmissaan kädellään ja osoitti minun kamariani. "Jaha, hyvä on!" vastasi pää ja katosi.
Lahdelmien toisella puolen kohosivat järven äyräät jyrkkinä penkereinä, joista tuuhea metsä suorana ja uljaana yleni pilvenhattaroita kohden, jotka kilvalla liitelivät taivaan laella.
Hänellä oli paksu, tuuhea tukka, siitä oli kyllä varaa kourallisen siepata, mutta sormestaan, siitä ei ollut varaa mitään ottaa; se oli pieni jo ennestään.
Tuuhea, kihara tukka oli kammattuna alas silmäkulmien tasalle, silmistä kiilui teeskentely. Se on Heddi se, sanoi Ingrid ja taas rupesi itkemään. Silloin Gabrielin tuli niin sääli häntä, että hän melkein oli mennä hänen puolelleen ja tunnustaa vihaavansa hänkin kaikkia järjestään, mutta hän muisti veljensä Henrikin, eikä voinut olla ihan Ingridin puolella, ja vaan huokasi uudestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät