Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Tämä silmä oli Klaus paroonin. Niinkauan kuin hän Turussa sotaherrana oleskeli, oli hän alituinen vieras majurin luona, ja vielä sittenkin, kun vanha parooni oli jättänyt Harmaalan hänen haltuunsa ja saanut hänen kapteinina eroamaan sotaväestä, oli hän usein nähty majurin talossa.
Hänen vaahtoova hevosensa lentää eteenpäin. Lyhenemistään lyhenee matka, vaan Klaus ei siitä tiedä mitään. Hän iskee kannuksensa hevosen jo verisiin kylkiin; siitäkään ei hän tiedä. Hänen ajatuksensa ovat jo aikoja olleet perillä, olleet Marian luona Turussa.
«Aivan oikein«, sanoi kirkkoherra; «muuksi kuin lukumieheksi ei Johannes kelpaa. Totta puhuakseni olen minä täällä nyt juuri Johanneksen tähden. Minä tahdon ottaa hänet luokseni ja opettaa hänelle tiedon alkeet, sitten saanee hän Turussa asua maksutta tätinsä tykönä; hänen elatuksestaan kyllä Jumala murheen pitää«. Jaakko katsoi kummastellen kirkkoherraa. Hän mietti.
Kuljimme sitten edelleen Perniöön päin, tapasimme tiellä kolme vihollisen rakuunaa, joista yksi jäi henkeään vaille ja toiset lähtivät käpälämäkeen jätettyään ensin meille kuljetettavanaan olevat rahat. Niistä tuli meille mieheen viisikymmentä taaleria venäjän rahassa. Sen jälkeen päätin Ahokkaan kanssa pistäytyä Turussa ottamassa selkoa oloista vihollisen päämajassa.
Ja kun majuri nauraen oli sanonut sopimattomaksi naisten tulla taloon, joka emäntää kaipaa nuoren naimattoman herran luo, niin silmäili parooni Mariaa, mutta Maria katseli maata, ja parooni punastui, kun hän havaitsi Annan nähneen ne silmäykset, joilla hän Mariaa katseli. «Mitä uutta Turussa?« kysyi hän majurilta, vastaamatta mitään majurin puheeseen hänen naimattomuudestaan.
Ensimmäinen O ja... TURUSSA Painettu Frenckellin Kirjapainossa Wuonna 1810. 3 a. 8. Suomalaisten Laulu Suurelle-Ruhtinaallensa. No 8. Tisdagen den 19 Januarii 1813. 1814. a. Suomalaisten Laulu Suurelle Ruhtinaallensa. Weisatan kuin: Bewara, Gud, wår Kung. Ur Åbo Tidning. Turusa 1814, Prändätty J.C. Frenckellin tykönä. 1-1/4 a. 8.
Se on tarpeetonta, jääkää tänne. Luuletteko neljä sataa hopeatalaria riittävän kaikkiin torstaiksi Turussa tehtäviin ostoksiin pukuihin, musiikkiin, ilotulituksiin, rypäleihin, maustimiin y.m. Jos teidän armonne antaa minun toimittaa ostokset huolellisesti ja säästäväisesti, niin toivon voivani kolmellasadalla talarilla... Huolellisesti! Säästäväisesti! keskeytti kreivitär kiivaasti.
Tornissa ei ollut kelloa, millä olisi jumalanpalvelukseen soitettu; taivaan tuulet puhalsivat särjetyistä ikkunoista sisään; alttari ei ollut juhla-asussa, sillä ei ollut ehtoolliskalkkia, ei viiniä, ja vain harvoin pappi, tai oli siellä entisen kirkkoherran sijassa joku nuori teini, joka umpimähkään oli Turussa virkaansa vihitty.
"En koskaan." "Ettekä tunne ruhtinatar Marandaa?" "En yhtään, en ole kuullut hänen nimeänsäkään." "Ettekä ole asuneet Turussa erään työmiehen talossa?" Uusi punastus lewisi neiden poskille ja hänen silmänsä kääntyiwät alas. Mutta hän nosti ne jälleen, ja hänen huulilleen kuwausi joku iwallinen hymy, kun hän rohkeasti katsoi Ernestin silmiin.
Minulla on käsky hänet hirttää; teidän läsnä=olonne, teidän suloiset silmänne waan woiwat wietellä minut tekemään wastoin kuninkaan käskyä. Lupaattehan tehdä niin?" "Minä lupaan sen. Minä en woi enää hänestä erota. Mutta woinko Turussa tawata Flemingin?" "Minä saatan teidät hänen eteensä. Turwautukaa kokonaan minuun."
Päivän Sana
Muut Etsivät