Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Päästäkseen rauhaan, oli Katri kerran lupaunut antaa Yrjölle suostumuksensa, ellei Niiloa vuoden sisään kuuluisi takaisin. Hän lupasi sillä hän luuli silloin jo makaavansa rauhassa turpeen alla. "Elämäni lanka katkeaa," ajatteli hän, "kun viimeinen toivon kipinä Niilostani sammuu." Mutta Yrjö riemuitsi sydämessään, sillä hän varmasti uskoi, ett'ei Niilo enään elossa ollut.
Kun hän näin istui katsomassa, vierivät kiitollisuuden kyyneleet alas hänen vanhoja poskiansa myöden, ja hän laskeutui heikoille polvilleen kuutamossa, kiittäen Jumalaa, että oli antanut hänen elää ja antaisi hänen kuolla tässä rakkaassa kodissa, ja rukoili Häntä että lapsensa myöskin saisivat elää täällä rehellisyydessä ja levätä saman turpeen alla, kun heidän päivänsä päättyivät.
Onko Vilho mennyt? BLOM. Hän on mennyt. Setä, oi setä, minä olen onnettomin tyttö maailmassa! En enää milloinkaan saata iloinen olla! Ei, setä, tuota pikaa saat minut kätkeä turpeen alle! BLOM. Hm, oma syysi, lapsi raukka. Kuka sinun käski olemaan semmoinen tuittupää. MARI. Onko Vilho kertonut? BLOM. Tietysti hän sen kertoi. Poika parka on vallan epätoivossa.
Useesti, kun ma kompastuin, Niin häpesin ja tuskastuin; Mut kerta sattui onnikin: Mä neidon helmaan horjahdin! Ah, kuinka silloin ihastuin! Peippo pesii puuhun, Sorsa salmen suuhun, Minne pesin neito raukka, Kun on katkottuna kauppa Kanssa Kaarloni? Pesin turpeen alle Kauas korpimaalle, Sinne tuudin turvattoman, Laitan liekun onnettoman Lapsi-laittoni. Kukkaa monta kasvaa kunnahalla.
Eipä ole enään kuin joku syli, joku kyynärä, niin vesi pääsee tulemaan nyt, nyt Jaakko pistää jo ensimäistä turvetta pois ojan ja lammin väliltä hei! nyt nielasi vesi jo kohta irti olleen turpeen ja syöksähti suurella pauhulla ojaan voi, voi! Nyt se särki koko kannaksen ja vei mennessään, ja kiittivät kaivajat ja iloitsiat onneaan, kun pääsivät pakoon.
Päin vastoin on kuolema hyvä, kun hyvin olemme elämämme päättäneet. Ja niin sopii meidän uskoa, että kuolema tuolle ikävöitylle nuorukaiselle, joka nyt niin kauniisti lepää viheriöitsevän turpeen alla, niinkuin myöskin hänen iästyneille vanhemmillensa, joidenka harmaita päitä murhe nyt kovasti painaa, oli hurskauden paras palkinto. Kaarne ja Vares.
Minä tutkin usein hänen kuviaan eri ajoilta ja surin, etten jo aikaisemmin tullut käyneeksi Itämeren maakunnissa, jolloin hän vielä oli elävien joukossa. Tähän aikaan hän nimittäin jo kolme vuotta oli levännyt turpeen alla.
MARI. Janne minua varoitti. Hän sanoi Vilhon minua pettävän, ja sisään tultuaan Vilho itse tunnusti kaikki. Oi, setä kulta, peitä minut mustaan multaan, turpeen alle! BLOM. Niin minä olen kuin puusta pudonnut! Minulle hän vallan toista puhui. Armas Mariseni! Mikä erehdys! Ah, hän onkin täällä, setä! BLOM. Niin, puhdista itsesi nyt, jos voit poikani. VILHO. Armas Mariseni!
Perunoita kaivettiin maasta turpeen alta, ne olivat kovia, valkoisia, puhdaskuorisia, mutta ei niitä ollut ylön paljon; kumminkin arveltiin niiden talven yli riittävän. Permannon alla oli lämmin kuoppa, sinne kaadettiin perunat säilöön. Pian sen jälkeen tuli markkinat kaupungissa. Simolla oli nyt muutamia hevosenkaluja sinne vietäväksi tehtyjä.
Päivän Sana
Muut Etsivät