Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
»jalo Suomalainen työllä peljätti pakohon kituwana kulkemahan erä-maihin edemmäksi,» niin »eipä kulje kurjuus wielä kokonansa kotiansa;» vaan »halla usein häwytöinä, aina yösillä ajoilla, pellot paneepi pahasti, turmeleepi täyden laihon monen murheeksi majoissa.
Wielä wainonsa lisäksi, hallan kanssa kuljeskellen, teki nälkä lujan liiton kanssa petoen pahinden sekä suurten että pienden; kungin watsaan kulkeneena yllytteli yhtä, toista wainoamaan wihaisesti Suomen miestä miehuullista, waikuttamaan wahingoita, murha-töitä täyttämähän Suomen eläinden seassa. Karhu karjat turmeleepi, murtaa miehildä hevoiset, susi surmaa lammas-laumat.
Koska, niinkuin täällä, ihana on luonto Kaikin puolin ympärillä, Astun mielelläni, usein käyskelen mä Matkoja myös pitempiä. Lähtekäämme!" Ruhtinatar polvillensa Lankesi ja rukoeli: "Armas keisarinna, valitkaatte muuta Huvitusta; aamu-usma Kadonnut on tuskin, tuima tuulen henki Terveytenne turmeleepi. Rukoukseeni miljoonat yhdistyvät, Kuule meitä armossasi!"
Vaan se joukon kahvin juonti, Virma viekas viivyttääpi Aina aamuaskareita, Päivän töitä turmeleepi, Kun katsoopi jokainen Pannun päällen päiväläinen, Vielä renkikin väjyypi Puolikupin puutoksessa; Jos ei tarjota talosta, Niin ottaapi omaansa Räkninkiinsä renkimiesi, Palkan päällen päiväläinen, Viinan kanssa viimeiseksi Juopi kuivaksi kuparin.
"Hyvää iltaa, översti Sparre," sanoi hän suoralla ja teeskentelemättömällä äänellä; "mikä teitä tänä-pänä tuopi linnasta tänne? Minä neuvon teitä, että mitä kiiruimmasti marssitte takaisin, sillä neljännes-tunnissa saamme senkaltaisen myrskyn ja sateen, että se kasteleepi teidät aina läpi ihoon saakka, ja turmeleepi peräti teidän univormunne."
Muutamassa kohti runoilee hän laulujensa vähästä arvosta näillä sanoilla: Virteni ovat verrattavat Semmoisen sepän takeisiin, Joka ahjollen ajaapi, Hiilet polttaapi poroksi, Rauan tuiki turmeleepi, Ei kunnon kalua saahen. Isänsä kuoltua tuli Paavo kuin vanhin poika isännäksi taloon.
Minä neuvon neitysiä, Vahingostani varoitan: Synnin palkka painavainen Omantunnon turmeleepi; Koska kuoleman kujehet, Nuolet aivan ankarimmat Vievät ruumihin rumaksi, Ihon aivan ilkiäksi, Eipä silloin silkkivaatteet Paljo kaapuna kahise, Pian kaatuva koreus, Turhat kaikki kaunistukset!
Kell' on ruumis raittihimpi, rautaisempi, Kuin on kalalla meren? Surma toki surmeleepi, turmeleepi Kalakarjankin veden. Hauta valmis vähäisillä kalasilla Hirmuhauin kuvussa; Hauin hauta kuohuvassa kattilassa, Puhuvan myös povessa. Ruohot raukat raukenevat, ehkä ovat Kukassansa koreat; Puut ei pääse paksujuuret, pienet, suuret Kasvaissansa kaatuvat.
Niin yksityisenkin käy usein, että Pilaava luonnon-vamma, joka ehkä On synnynnäinen, johon hän on syytön, Kosk' alkuaan ei määrätä voi luonto Ja liiallista veren taipumusta Jok' usein järjen sulut, saarrot murtaa, Tai tottumusta, joka liiaks haaskaa Hyvien tapain muodon: että, sanon, Se, joll' on ykskin vamman merkki, joko Sattuman pilkku taikka luonnon luoma, Häll' olkoon, puhtaana kuin armon lähde Muut mahdolliset ihmis-avut kaikki, Niin tää yks vika kaikki turmeleepi Yleisön silmissä; yks hiukka pahaa Pilaapi oivan aineen, hukuttaa sen Likaansa aivan.
Päivän Sana
Muut Etsivät