United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Tiina huomasi, että itku autti, oli hänellä itku paljon löyhemmässä kuin ensiaikoina. Monta kertaa mietti Tiina lähteäkseen pois tuosta kolkosta kodista, mutta siihen se aina jäi.
Hän oli ostanut paikan sen tähden, että se oli hänestä kaunis, maksaen siitä sievoisen summan, paikkakunnan farmareitten kummaksi. Hänellä oli tapana jutella nauraen, miten nämä aina pudistivat päätään, kun tuli kysymys tuosta kauppahinnasta, ikäänkuin laskien päässään ja sitten sanoivat: »Mutta tehän ette voi saada siitä kuutta prosenttia.»
Armoa, kaiken nimessä, mitä maailmassa rakastat! Armoa hänen tähtensä, joka on meitä molempia imettänyt! Halima kiroaa sinua, vastasi Abdallah; sinun täytyy kuolla. Säikähtyneenä tuosta turmaa ennustavasta mielen-ilmauksesta beduiinin kasvoissa, heittäysi Omar polvillensa.
"Niin, kun se yökaudet kuhertelee kultasensa kanssa, niin tottahan sen täytyy toisinaan maatakin", sanoi vanhus. "Onkos sillä leipäsusi näillä seuduin?" kysäsi perämies. "Ei, vaan oikea morsianhan se taitaa olla." "Ai niin, Haukiniemen Riikka. Tuleekohan tuosta talkkunasta puuroa?" "Miks'ei siitä tulisi?" tutkasi vanhus.
"Tarkoitan tuota pojan kohtaa, josta alituistaan saapi kuulla yhtä ja samaa narinaa." "Oikein sinä arwasit, sillä hänestä juuri aioinkin puhua." "No, anna kuulla! Senhän arwasinkin, että 'tästi' on taasenkin häneltä; mitähän hywää tuosta otuksesta nyt rupeaa kuulumaan?" sanoi isäntä iwallisesti.
Häneltä kysyin, tunteeko Ville Taskista, ja tämä sanoi tuntevansa, kun vielä kuuluivat asuvan samassa plutuunassa. Pyysin häntä viemään minua Villen luo. Mutta hän sanoi, ettei uskalla vahtipaikastaan liikahtaa. Hän koetti mulle neuvoa ja selittää, missä huoneessa Ville on, vaan en minä outo kun olin tuosta tullut hullua hurskaammaksi.
Yhä edelleen satoi kiviä häneen, mutta kun ei mitään ääntä kuulunut, kun ei yhtään liikettä huomattu tuosta verisestä, kohta muodottomasta lihakasasta, joka äsken niin ihanasti oli sädehtinyt hengen jaloa elämää, lakkasi vähitellen kivien heittäminen, kostonhuudot taukosivat, ja äsken hurjaa melua seurasi tukahuttava hiljaisuus.
Kun Jäykkälän isäntä oli kylläkseen katsellut kummipoikansa lukuhalua, sanoi hän: "Niin se on; nuorena jo lapset tapailevat tekemään sitä, jota näkevät vanhempiensakin tekevän; omena ei kauas puusta putoa! Tuosta pojasta tulee vielä isänmaan kunnia." "Jospa Jumala sen soisi!" sanoi siihen Lukulan Matti.
Kaikki kääntymys, kaikki parannus, jota alituisesti ajattelin, riippui yksistään tuosta ainoasta voittamattomasta pääpaheesta. Mutta, kuten sanoin, kiusaus ei edeltäpäin muistuttanut mieleeni kaikkea sitä epätoivoa, jolla se lankeemuksen jälkeen täyttäisi sydämmeni.
'Kuules, sanoi hän, 'sinä rukoilet minua saadakses anteeksi tuon pakanallisen aarteen, vaikka näet kapellini köyhyyden. Mene Lope Sanchezin huoneesen, vaadi minun puolestani osaa tuosta Maurilaisesta kullasta, ja osta sillä kaksi kynttiläjalkaa kuorin alttarille, ja anna hänen rauhassa pitää jäännös."