United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä ei ihminen kestä, tulee viimein höperöksi. MIKKO. Ole vaiti. Tuommoisesta alituisesta hopotuksesta luulet hänen sitten paranevan. Heitä hiiteen. Katsopas tänne, Topra! Tokko muuttuu iloiseksi mielesi? TOPRA-HEIKKI. Tuossako te niitä pidätte? Päättömät kollot! Eikö teillä ole järkeä sen verran että hakisitte niille piilopaikan.
Valheeksi on se jälestäpäin käynyt ... yhteiskunnan vaatimaksi valheeksi... Ja paljo sitä löytyykin valhetta yhteiskunnassa ... ja yhdyselämässä ... ja ylioppilaselämässä ... ja meissä itsessämme..." "Taitaahan tuota olla, kun tarkemmin ajattelee..." "Niin, mutta tuohan on kirkkoa vastaan ... ja syntiä tuo puhe ... mitä se luoja tuommoisesta?..." yritteli taaskin äskeinen sielunpaimenen alku.
LAURA. No, sano ulos sitten, äläkä seiso tuossa kuin mikäkin JANNE. Niin, Risto voi hyvin puhua suunsa puhtaaksi. RISTO. No niin, tuota, asia on nyt semmoinen, että pojat tuolla verstaassa tahtoisivat rahaa LAURA. Mitä? Rahaa? RISTO. Niin, kuukausipalkkojansa, jotka heidän väitteensä mukaan piti maksaa jo kaksi viikkoa takaperin. LAURA. Mikä hävyttömyys! Muistuttaa tuommoisesta!
ANNA LIISA. Tulisiko vielä tänäpäivänä? RIIKKA. Niin minä olin kuulevinani. Mutta jos hän nyt tulee, niin silloin ne sattuvat yhteen Johanneksen kanssa ja syntyy ehkä taaskin kina. KORTESUO. Entäs tätä sitten! Kun kinaavat, niin kinaavat. Eihän tuosta tuommoisesta pienestä sanasodasta kukaan pahene. Eikö se keittos ole jo kiehunut tarpeeksi? RIIKKA. Jo on.
"En tiedä", vastasi Neville, "mitä teidän majesteetinne pitää tuommoisesta rohkeudesta; mutta jos kukaan semmoisen pyynnön saattaisi Saladinille teidän majesteetiltänne, niin pelkäänpä että sanansaattajan pää ei istuisi kovin taattuna hänen hartioillansa".
Nyt hän nauraa vielä päälle päätteeksi maistukoon aamiaisenne, hyvät ystäväni!» «Maistakaapa sitä meidän kanssamme!» pyysi Elise ystävällisesti. «Meillä on vallan tuoretta kotileipää tarjottavana tänään.» «Ei, kiitoksia vaan! Minä en pidä tuommoisesta kotitekoisesta. Se ei milloinkaan kelpaa, vaikka sitä aina kehutaan. Kotileipää, kotikaljaa, kotitekoista, kaikkea vielä.
Minä menen Helsinkiin.» »Helsinkiin? Mitä se semmoinen on? Totta sinä sisaresi luo mieluummin menet. Mitä Iirikin tuommoisesta sanoo!» »Mitäpä hän siitä sanoo ei suinkaan hän minusta suurta väliä pidä. Me olemme saaneet niin erilaisen kasvatuksen, ettei hänellä minusta mitään hauskuutta ole.» »Mitä tuolla tavalla puhut? Eikö Iiri sinulle aina ole osottanut sisarellista sydäntä?»
Etenkin vanhalla emännällä... No, kukas tietää, vaikka se nyt niin puhuu lasten edusta kukas tietää. Hän katsahti Keskitaloon. Tuolla ne nyörit lepää! hän ajatteli. Sen hän oli huomannut alusta alkaen. Sellainen into ja touhu! Hän katseli Keskitalon sisään painunutta rintaa, laihoja kasvoja ja nukkuneen velttoja jäseniä. Kukas olisi uskonut tuommoisesta miehestä!
"Viitsiiköhän tuo kuitenkaan tuommoisesta asiasta", arveli apulainen. "Kyllä se viitsii; se on lain tunteva mies", väitti Asarias, "ja varmaan se voittaakin. Voittihan se Pahkajokelaisiltakin tässä edesmenneinä aikoina kaksi tuhatta, vaikka vallesmanni oli Pahkajokisten asiamiehenä." "Mistä se kaksi tuhatta voitti?"