Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Löysi viimein itselleen kamarin kaupungin laitamalla: ikkuna synkälle, mukulakivillä peitetylle pihalle päin, jonka nurkassa värisi lehdettömänä yksi ainoa syksyinen syreeni. Huonekaluina pöytä, tuoli ja sänky. Jo kotoaan maalta hän tiesi, että ompelukoneen voi saada vähittäismaksulla... Ja hän sai sen. Paperilappu ovelle, että tässä asui ompelijatar.
Minä istuin siis portaitten akkunan vieressä, kunnes hän tuli ulos, toinen tuoli kädessä, ja yhtyi minuun. "Kuinka Mrs. Micawber nyt voi, Sir?" kysyin minä. "Kovin huonosti", vastasi Mr. Micawber, pudistaen päätänsä; "vastavaikutus. Voi, tämä on ollut kauhea päivä! Me seisomme nyt yksinään meiltä on kaikki mennyt!" Mr. Micawber puristi kättäni, huokasi ja purskahti sitten itkuun.
Voi merkillistä myllyä, Mestari huusi hyllyä, Ja minne tuoli sattuikaan, Kaikk' kolhi pirstaleiksi vaan. Selkäänsä sai nyt muorikin, Kunnekka itse tuolikin Pirstoiksi särkyi kädessään, Ja kappaleet vaan edessään.
Rovasti ei tuntenut vetoa, mutta nousi kumminkin panemaan ikkunaa kiinni, jos näet joku muu tuntisi ehkä Niemelä itse... Niemelä ei voinut sallia, että rovasti ennen häntä saisi ikkunan säpit sijoilleen, ja kiirehti sentähden hänkin niihin käsiksi. Lähimpänä istujat nousivat seisaalleen, jokin tuoli kaatui, ja tätä tyhjää hälinää kesti kauan.
Tuulos: Käykää sisään olkaa hyvä! Tässä tuoli, istukaa, niin saamme vähän puhella ja samalla lämmittää jähmettyneitä jäseniämme. Ulkona onkin niin ankara sää. Tuulos: Tiedän teidän olevan väsyksissä. Te tarvitsette lepoa. Koski: Lepoahan juuri etsin. Miksi ette sitä suonut minulle! Tuulos: Nuori mies, synnin työt eivät meille koskaan lepoa tuota, ei ajassa eikä ijankaikkisuudessa.
Hän terästi katseensa ja huomasi, että siinä olikin vain tuoli ja siinä vaatteita. Kaikki hän sai selvitetyksi, vaan kun taas jonkun ajan perästä loi niihin katseensa, muodostivat ne uusia kummituksia. Hän nousi, otti tulen ja rupesi työhön, vaan itki isomman ajan. Kun äiti aamulla heräsi, niin pani hän levolle niin uupuneena, että oli hervoton kuin lankavyyhti.
Kun hän kuuli puhuttavan kiirastulesta, nosti hän hätäisesti pitsisen nenäliinan silmilleen ja alkoi huojutella ruumistaan edes takaisin. Niin, niin, Jumala armahtakoon hänen sieluaan. Tuoli kolahti äkkiä lattiaan. Neiti Toll oli noussut. Suokaa anteeksi! Ovi sulkeutui. Hän oli poistunut huoneesta. Puhelu katkesi. Jokainen päätti vaiteliaana ateriansa.
ROUVA RANK. Salakihloissa ensin, sehän on tavallista ROUVA AHLBOM. Hs, hs, hs! ROUVA LINDEMAN. Hs, hs, hs! ROUVA PENTTINEN. Tohtori Spruuper on hyvä ja istuu. Vanny, nosta tuoli! BROBERG. Kiitoksia, ei minua varten, minun on jo lähteminen, pyydän vaan sanoa jäähyväiset. ROUVA PENTTINEN. Poisko nyt jo? Ei, herran tähden, ei millän muotoa. Vastahan totikin tuotiin sisään.
"Niin teit Niemeltä tullessakin!" "Vai en tehnyt?" Ja taas vinkui tuoli ilmassa. "Antaapa olla jos minä sitte kerran valvoisin oikeuksiani. Onko sulla Mahdi vainaan jälkeen mitään perintöä?" "On rahaa neljäkymmentä markkaa ja kolmeviikkoinen poika." "Missä se poika on?" "Sängyssä." Siellä se todellakin oli, musta-ihoinen kuin itse peeveli, ja Lienan silmät päässä.
KIRJURI. Olkaa hyvä ja istukaa, herra kauppaneuvos! Tässä olisi tuoli KAUPPANEUVOS. Kiitos!
Päivän Sana
Muut Etsivät