Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Tahtoi tulla kyyneleet silmiin, mutta niitä salatakseen lähti kävelemään kotiinsa. Oikeuden tuntoa kuitenkin todisti se, ettei yksikään työmies tullut auttamaan Jukkea eikä sanonut hänen väärin tehneen. Olivat vaan kuni kynsille lyödyt ja syypään näköiset itsekukin. Mikko Lihvonen vakuuttelee Juken vieraitamiehiä.
Se hienous, jolla Cineas suoritti vastauksensa ja joka ilmestyi enemmän hänen äänessään kuin hänen sanoissaan, miellytti Neroa. Hän puhui kreikan kielellä, jota keisari osasi täydellisesti, ja hänen tarkka äännöstapansa ja luonteva lausekeinonsa tyydyttivät keisarin kauneuden tuntoa. Tässä oli mies, joka jo ensikertaa häntä puhutellessaan näytti sysäävän kaikki keisarin muut hovimiehet syrjään.
Kun tuollaisten sivistymättömien luontojen tulisi näyttää tuntoa, niin ei heillä ole määrää; he eivät tunne sitä hienoa sopivaisuutta, jota ainoastaan sivistys voi lahjoittaa, sitä tarkkuutta, joka sanoo koska sopii peljästyä yksinkertaisesti, tai kauhistua, tai huokailla, tai surullisesti hymyillä, tai itkeä.
"No, myönnän ettei se ole taika-uskoa, vaan liian arkaa omaa tuntoa." "Severin, Severin, minä toivoisin, ettei sinun tarvitsisi tulla havaitsemaan, ettei omatunto ole koskaan liian arka." Mari jätti tässä miehensä ja meni ilta-askareihinsa. Hänen mielensä ei kuitenkaan ollut keveä. Mutta talouden toimet saivat hänen kuitenkin hetkeksi unhottamaan raskaat tunteensa.
Koko elämäni olin tehnyt työtä ja ollut puutteessa ja vihdoin saanut lepoa ja hauskuutta ja sitte 60 vuoden ikäisenä minun uudestaan piti ruveta "ansaitsemaan leipääni", ja tämä ei tapahtunut minulle oman huolimattomuuteni tai kykenemättömyyteni tähden, vaan toisten kevytmielisyyden takia, kun heillä ei ollut kunnian tuntoa.
Vaan tähyellyt suott' ei maan järisyttäjä suuri; luo heti hahmoss' ehti jo harmaan sankarin, tarttui olkaan oikeahan Agamemnonin, Atreun poian, näin sanat siivekkäät heti virkkoi vitkaelutta: "Atreun poika, nyt riemua lie sydän julma Akhilleun kukkurapäänä, kun häll' on näin pako, tappo akhaijein nähtävänään, sill' ei ole mielt', ei tuntoa hällä. Turmaan moisen taivahiset sokeuttaen syöskööt!
Avonaisten akkunain kautta löyhähteli puistosta syksyn raitis ilma ja omenain tuoksu. Olga hääräili teepöydässä. Minä tarkastelin nyt häntä äskeistä enemmän. Hän puhui varsin vähän, niinkuin yleensä muutkin maaseutujen neitoset; en kumminkaan huomannut hänessä halua sanoa jotakin hyvää, ynnä samassa tuskallista tyhjyyden ja kykenemättömyyden tuntoa.
Mutta sitä vastaan taas »on sangen harvoja runoja, joita ei yksi ja toinen laulaja laulaisi jossakin yhteydessä yhden tai useampain toisten kanssa», jossa seikassa toki luulisi ilmaantuvan edes jotain hämärää tuntoa, vaikkei selvää tietoa, runojen olemisesta yhden kokonaisuuden jäseninä.
Kun hän niin tunsi kuinka iloinen ja raitis hän taas oli, päätti hän perinpohjin nauttia tätä tuntoa ja luonnon ihanuutta. Hän päätti olla tekemättä niin mitään. Ja hän ei todellakaan tehnyt mitään. Vaan ennen pitkää tämä maleksiminen ympäri tienoota peninkulman pituisia matkoja jalkasin taikka vaunuissa kävi ikäväksi, varsinkin kun päivä saattoi kulua ilman että hän kohtasi ihmisiä tai elukoita.
Joukko innokkaita kasvoja nousi, joiden joukosta puhemies, sen johdosta kuin ennen oli päätetty puolue-pieksijäin kanssa, valitsi yhdet nuoret, rohkeat, kylmät kasvot. Eihän minun tarvitse sanoa että ne olivat Chillingly Gordon'in kasvot. Hänen asemansa tänä iltana vaati taitavuutta ja tarkkaa tuntoa. Hän tavallisesti puolusti hallitusta; hänen puheensa oli tähän saakka ollut sen hyväksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät