Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja sitten lisäsin, hetken kuluttua: Kenenkäs sitten te näette? Ikäänkuin tietämättään vastasi hän: Hänen ainoasti hänen aina vain hänen! Hän seisoi hetken ääneti ja huusi sitten kovalla ja kauhistavalla kiljahduksella: Aina hänen, aina hänen vain! ja kaatui tunnotonna lattialle. Nyt edes tiesin mitä minun piti tehdä. Tässä kumminkin oli seikka edessä, minkä ymmärsin.
Kentiesi olin sittenkin parhaan osan saanut! Pyysin vähäsen aikaa valmistautuakseni kauheaan kuolemaani. Minä vaivuin melkein tunnotonna veneen pohjalle. Tuskin tiesin, mitä ympärilläni tapahtui. Ajatukseni työskentelivät ainoastaan kuolemanvalmistuksissa. Koko edellinen elämäni levisi eteeni uhkaavana kuvana; sieluni pelastuskin näytti mahdottomalta.
"Yhtä paljon sitä kuin jotakin muuta. Mutta me puhuimme Mr Bowles'ista; oliko täytymys iskeä häneen suonta?" "Oli; hän oli tunnotonna, tahi ainakin melkein tunnotonna, kun minä tulin. Minä laskin hänestä muutaman uns'in verta, ja ilokseni voin sanoa, että hän nyt on tunnoillansa, mutta hänen täytyy olla hyvin hiljaa."
Enempää huomiota en minäkään joutanut niihin kiinnittämään, sillä luettuaan kirjeen parkasi äitini kauhistuksesta, aivan kuin olisi elämän jänne hänessä katkennut. Hän vaipui tunnotonna maahan. Minä juoksin hakemaan apua, ja äitini nostettiin sänkyyn. Lattialta otin tuon onnettoman kirjelapun, johon isäni oli kirjoittanut: "Minun on mahdoton jäädä, olen tehnyt suuren rikoksen.
Luukku oli osunut pohjaan, ja puoleksi tunnotonna hän vieri kostealle maapermannolle. Kun hän tointui ja saattoi selvästi ajatella, niin hän käsitti joutuneensa kellariin. Katonalaisesta ikkunasta tunkeutui hiukan valoa, ja kun hänen silmänsä olivat tottuneet hämäryyteen, niin hän saattoi erottaa esineitä ympärillään. Mutta samalla hän keksi jotakin kauheaa.
Vatukkoa lähetessään he kuulivat kummallista uikutusta. He hiipivät ääntä kohti ja näkivät ihmisen kiikkuvan karsikon latvassa. Kauhistuneina riensivät he kotiin kertomaan asiata. Sieltä vietiin sana heti Sormulaan ja Lieksalaan, ja joukolla lähdettiin ihmettä katsomaan. Kun Juho saatiin alas puusta, oli hän puoleksi tunnotonna. Paarilla hänet kotiin kannettiin.
Ja jostakin löydettiin heti hieroja. Kaksi tuntia makasi Alarik tunnotonna. Mutta sitten hän aukasi silmänsä. Lyydi oli silloin hoitajan kanssa sisällä, istui vieressä ja piteli hänen kättänsä. Avattuaan silmänsä Alarik katseli kummeksivasti ympäri huonetta ja sitten kysyvästi Lyydiin. Missä minä olen? sanoi hän epäluuloisella äänellä.
Kaksi seuraavata päivää ja yötä makasi Richard avutonna ja melkein tunnotonna sängyssään; välistä näytti heikko ymmärryksen sarastus leimahtelevan, mutta se oli niinkun valkeus sotisi pilvistä taivasta vastaan; jos aurinko hetkiseksi tulee näkyviin, niin tekee se vaan tämän kätkeytyäksensä yhtä paksujen pilvien alle kuin ennenkin.
Mutta päivä oli valoinen, yön hoimu ei enää hirvittänyt kapteenia; tunnotonna seisoi hän kuolleen velivainajansa vieressä. Kapteenia vastaan ei provasti saanut, ei niin syyllisyyden varjoakaan. Provastilla ei ollut muuta tehtävää kuin patroni-vainajan testamentin nojassa ruveta kadonneen pojan holhojaksi ja Rytilän väli-aikaiseksi isännäksi.
Lankonsa kirjastosta piti hän aina lainassa kirjoja, joiden lukemisella hän sai monta murhetta poistumaan ja loma-aikansa hupaisesti kulumaan. Eräänä päivänä sai eno Kasperin isä halvaustaudin. Hän kaatui seisoalta-jaloin, eikä voinut liikkua eikä puhua ja tunnotonna kannettiin hänet vuoteellensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät