Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Sopertavainen vielä paastoo, mutta kun kielen saanut suuhun on, hän ahmii jokaisen ruoan jokaisessa kuussa. Ja moinen sopertava lempii, kuulee viel' äitiään, mut puhumaan kun oppii, tuon toivoo kuolleeksi ja kuopatuksi. Näin hänen, joka illan, aamun antaa, myös tyttärensä kauniin tummuu iho, tuo valkea niin ensi katsannolla. Ja sinä, ettet hämmästyisi, huomaa, maan päällä ettei ole hallitsijaa!
ja siitä muita eri miettehiä; yhdestä toisehen näin harhaelin, sikskunnes nautinnolla silmät suljin ja uneks vaihtui mielen mietiskely. Yhdeksästoista laulu Hetkellä, jolloin lämpö Päivän jaksa kuun kylmyyttä ei enää vastustella, kun haittaa sitä Maa tai myös Saturnus, ja jolloin, ennen aamukoita, velhot idässä näkee 'Suuren Onnen' merkin radalle nousevan, mi tummuu pian,
Ja Heljä hän nauraa ja itkee ja suuttuu, ja mielensä tummuu ja mustaksi muuttuu. »Hän hylkäs mun!» Voi, häpeää, murhetta unhoitetun!
Poppelit, illassa itkekää! Ilmojen rannat hämärtää, tummuu kehrä auringon: Phaethon, veljenne, kuollut on! Poppelit, illassa itkekää! Syleili tulisydän kerta, syleili taivasta, maata ja merta, mittasi auringonvaunuillaan ikuisuutta ja aikaa maan, keskellä aavojen ylhäisten kuunteli kulkua tähtien.
Kyll' uskoi Cimabue maalareista etevin olevansa; nyt jo tummuu maineensa, koska huudossa on Giotto. Yks Guido toiselta näin vienyt myöskin on kielen kunnian, ja kenties elää jo mies, mi pesän molemmilta valtaa. On maine maailman vain tuulenhumu, mi milloin sieltä, milloin täältä tulee, ja muuttaa nimeä, kun muuttaa suuntaa.
En kointähteä vuota, kun yö minun ylläni tummuu, kastetta illan en, helle kun polttava käy, yötä ma vuotan vain, jost' ei koskaan aamua nouse, yötä, jost' ei ikinään syttyä voi elämää, yötä, joss' yksin tyhjyys laulaa äärestä ääreen, kärsimys koskaan ei, toivojen houkutus ei.
Päivän Sana
Muut Etsivät