Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Polkua, joka johti Horman Mallan luo, astui yksinäinen mies. Hän kulki alla päin ja näytti vaipuneen syviin mietteisiin. Lähetessään noidan asuntoa kohotti vaeltaja päätänsä. Hän kolkutti kolmasti ovelle. Se avattiin varovasti, ja mies astui kiireesti sisälle. Tulijan nähdessään Malla peräytyi pari askelta huudahtaen: "Mitä sinä minulta tahdot?"
Sitten, heräten tyrmistyksistä, he antavat vallan kauhullensa ja piirittävät tulijan kysymyksillään. Mutta hän näyttää yhä vaikenevan. Eikö hän tiedä enää pelastuksen keinoa, eikö hän käske sammuttamaan lamppua, eikö hän aijo kätkeytyä yön pimeään?
Huoneistaankin hän oli antanut poistaa kaiken kuninkaallisen loiston. Matalajalkainen telttasänky, jolla oli hänen kypäränsä, miekkansa ja muutamia asiakirjoja, pitkä tammipöytä ja muutamia puutuoleja oli kamarissa. Hän oli sanansaattajan lähdettyä heittäytynyt väsyneenä tuolille ja istuen selin oveen nojannut väsyneen päänsä käsiinsä. Hän ei ollut kuullut tulijan keveitä askeleita.
Melu juomapöydän ääressä taukosi. Odottavassa jännityksessä katseltiin vieraan tuloa. Nuori Merckel ojensi jalkansa suoraksi ja leikitteli huolimattomasti ritarimerkillään. Ovi aukeni. Valovirta tulvahti tulijan takaa hämärään, viileään huoneeseen ja katosi heti jälleen.
"No ... olkoot vain!" äänsin taas nenäkkäänä, puistellen hamettani. Mutta samassa kuului rappusilla tulijan ääni: "Ai!... Se on herra Ikonen!...
Kapteeni ehti nähdä myöskin Kertun keveän punehtumisen, kun palvelustyttö hänelle hiljaa ilmotti tulijan. Mutta muuten ei Kerttu vähimmälläkään liikahduksella tai pienimmällä pään käännähdyksellä osottanut aikovansa heti jättää puvun koettelemisen sikseen ja juosta kapteenin kaulaan. Ei.
Iiwana oli sill'aikaa warustainut menemään ulos. Silloin awautui owi, ja eräs polisipalwelija, Iiwanan wirkakumppani, astui huoneesen. Tällainen tapaus oli aiwan tawallinen, mutta kummallista, nyt wapsahti jokainen, yksin Iiwanakin, joka ei saanut sanaa suustansa, tulijan lyhyesti terwehtäissä.
Vähän aikaa kreivin mentyä tuli tupaan talon rakastettava emäntä, nuori pappilan muori sillä ainoastaan piispan puolisoa kutsuttiin siihen aikaan rouvaksi ja hänen helmoissaan seurasi neljä poikaa, kaikki hänen omiaan, suurta ääntä pitäen ja aivan haltioissaan kaikesta siitä kummasta, mitä olivat nähneet. Ruhtinattaren ratsastusviitta, joka oli heitetty penkille, sattui kohta tulijan silmään. Tyttö juoksi kätkyen äärestä hänen syliinsä ja huudahti:
Kettu hypähti pystyyn huomatessaan tulijan ja ilmaisi omistajalleen pitkästi muristen vieraan saapuneen. Velho istui rauhallisena kuin ruumis tulensa ääressä.
Ja kun hän tunsi tulijan, hymyili hän hämmästyneenä. "Se on tehty", sanoi Mathieu. Norine ei vastannut heti, hän pyyhki sormensa nenäliinaan. Mutta hänenhän täytyi sanoa jotakin. "Te ette sanonut, että tulette takaisin, enkä minä odottanut teitä. Vai niin, se on siis tehty; no sen parempi. Minä vakuutan teille, ett'ei ollut mahdollisuutta menetellä toisin."
Päivän Sana
Muut Etsivät