Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Luonnollisesti minä muistan sanoi Knuut katsellen kadulle ja hänen silmissään oli omituinen kalsea ja vieras ilme. Minä tässä seisoin ja ajattelin tulevaisuuttamme, Knuut jatkoi Hilja se on kuluneina vuosina pilkoittanut kuin kirkas vaan kaukainen tähti taivaallamme; nyt voimme saada sen käsiimme, tulevaisuus on ihan jalkaimme juuressa! Vaihdetaanko jo huomenna sormuksia, sano?
"Sotilaat! jokainen meistä voi jalolla ylevyydellä muistella kovia aikoja, jotka ovat kuluneet, kärsimisiä ja puutteita joita olemme saaneet kärsiä ja vaaroja ja vaivoja joissa olemme olleet. "Tulevaisuus ja historia on pitävä kiitollisessa muistossa meitä, näitä miehiä, jotka olemme nykyisessä sodassa kannattaneet Suomenmaan ikivanhaa sotilaskunniaa.
Niin tää muisto kallihin Ompi sitä rakkahampi, Suloisempi, ihanampi Ja se loistaa kirkkaammin. Henki silloin suur' on vaan, Se on täynnä ihastusta; Kangastuskin kangastusta Nyt ei enää olekaan. Ja myös vesikellonen Muuttuvi nyt puhtahaksi, Kirkkahaksi pisaraksi, Ei oo lainavärinen. Niin myös elää muisto sen, Joka yhä suurta antaa, Jolle tulevaisuus kantaa, Muiston kauniin seppelen.
Nämäpä aina olivatkin ensitilaisuudessa valmiina ennustelemaan ja pelkäämään lakon huonosta onnistumisesta, sekä että voisivat joutua vastaisuudessa kokonaan työttömiksi, jolloin menettäisivät ainoat säästönsä. He olivat muutenkin mielipiteiltään kokonaan vanhankansan miehiä. Ja vaikeaksi kävi heistä kiskoa uskoa siitä, että työnantajasta riippuisi kokonaan työmiehen elämä ja tulevaisuus!
Anna ei ajatellut niin pitkälle, hän oli tyytyväinen olevaiseen riemuun, mutta kuitenkin toivoi hän parasta kaiken senkin suhteen mitä tulevaisuus oli mukanaan tuova, vaikka hänen katsettaan tahtoi himmentää muuan varjo, joka hiljaisena, uhkaavana pilvenä kohosi veljen otsalle.
Olipa tuommoiset mielikuvituksen ajat heille semmoiset, jolloin maailma näytti niin onnelliselta ja tulevaisuus niin lupaavalta; ne olivat onnellisia aikoja ne. Kunpa se nyt vaan olisi käynyt tuumista tekoon, mutta sepä se on. Pian on asia ajateltu ja aprikoitu, mutta niin pian ei ole se tehty.
Kavutkoon laiva ylös lainevuorta Olympon korkuista, ja taas niin syvään, Kuin horna taivaast' on, se alas syösköön! Kuink' onnellista kuolla nyt! Niin täysi Nyt autuuteni määrä on, ma pelkään, Ett' tulevaisuus helmassaan tällaist' ei Iloa toista tuo. DESDEMONA. Evätköön taivas, Ett' ilo, lempi päiviemme kanssa Ei kilvan kasvais! OTHELLO. Amen, armaat vallat!
Ne luultavasti nyittiin yksitellen irti, ja kun ei uusiakaan sijaan kasvanut, niin lienemme hiljalleen laskeutuneet maan pinnalle. Isänmaan onni ja sen loistava tulevaisuus ne himmenivät, eikä meistä kenestäkään tullut suuria sankareja, niinkuin lasna ollessamme olimme uskoneet. Mutta nuoruuden unelmat ja lapsuuden usko eivät sentään milloinkaan kulu kokonaan pois.
Hän kulki pidoista pitoihin. Naiset hymyilivät hänelle, tulevaisuus hymyili, koko maailma hymyili. Elämä tuntui loppumattomalta kevätjuhlalta vain. Hän sai rakkautta kaikkialta ja antoi rakkautta kaikille. Koko sydämellään hän tuntui ihailevan tuota viehättävää maailmaansa ja naissukupuolta yleisesti, ei ketään erityisesti.
Ja jo taas olen isänmaallinen, kaikkea hyvää harrastava kansalainen. Jo häämöittää minulle taas tulevaisuus ja tuo varsinainen, oikea elämä siellä!
Päivän Sana
Muut Etsivät