Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Marraskuun kymmenennen päivän tienoissa tulin taas Lahdenrantaan Riikan luokse. Kun aikomukseni oli itse mennä jälleen Tukholmaan voidakseni suullisesti tarkemmin esittää viime aikojen tapaukset Suomessa, päätin ottaa Riikan mukaani ja hankkia hänelle asunnon Tukholmasta.
"Teidän Majesteetillanne on minussa kuuliaisin palvelija, ja minä pitäisin itseäni onnellisena Teidän Majesteettinne luottamuksesta!" vakuutti mustaviittainen herra. "Mutta mistä saisin syyn lähteä Tukholmasta?" "Teidän ei tarvitse keksiä syytä, teidän täytyy karata.
Mutta Kaarle-kuningas ei tiennyt muusta kuin vannotuista valoista ja solmituista liitoista, jotka estivät kuin muuri häntä mitään muuta näkemästä. Eräänä päivänä maaliskuun alussa v. 1700 kokoontui metsästysseura Kungsöriin, neljäntoista penikulman päähän Tukholmasta.
Vilkkaalla ilolla odottivat leskikuningatar ja nuoret hovineidit kuninkaan tuloa Nyköpinkiin. Kuningas oli kirjoittanut äidilleen Tukholmasta, niin että tämä tiesi hänen tulevan sinä aamuna, mutta heti taas pitkittävän matkaansa Kalmarin laivavarville. Torvet kajahtelivat linnan portilla; se oli merkkinä, että kuningas oli saapunut.
"Kuka on sinun lähettänyt". "Sama herra". "Tiedätkö kuka on kirjoittanut tämän kirjeen?" "Tiedän. Nimismies ja lukkari puhuivat keskenänsä että se oli Raabbenpoika, joka oli hra Erikin luona". "Mistä he ovat tulleet?" "Tukholmasta". "Kuinka on hän ja hänen seuransa puettuina, ja kuinka monta heitä on?"
Työtä hän siksi tosin sai milloin mitäkin, ett'ei juuri kerjäämään tarvinnut ruveta, mutta kuitenkin täytyi hänen lopulla lähteä tarjoamaan viuluansa joko kaupaksi tahi pantiksi. Onnensa satutti Jerikon erääsen taloon, jossa silloin sattui olemaan vieraana muuan ruotsalainen kauppias Tukholmasta.
Se tuli postissa Tukholmasta ja kertoi, että hän on terve ja joka päivä sulkee meidät kaikki rukouksiinsa. Meidän ei pidä, kirjoittaa hän, koettaa saada selkoa hänen asuinpaikastaan: hän asuu hyvien ihmisten luona eikä kaipaa mitään muuta kuin sitä onnea, että vielä kerran elämässä saisi syleillä meitä, minkä kaiken hän jättää Jumalan kaikkivaltiaan käteen.
Syy ei ole minun, eikä se saa häiritä ystävyyttämme. Sano veljeksi kuten ennenkin. Tunnetko tuota? kysyi Buddenbrock osoittaen Wrangelia. Wrangel, oletko täällä? Ilosta säteilevin silmin tervehtivät nuo kolme asetoveria toinen toistansa. Mitä uutta Tukholmasta? kysyi Wrangel virkeästi, mutta odottamatta vastausta keskeytti Buddenbrock: Onko Lewenhaupt jo matkalla tänne?
Iso Emma, niin ne eroitettiin toisistaan, sai eräänä aamuna kirjeen, jonka hän luettuaan tapa-turmassa jätti esiin, ja meidän Emmamme luki; samassa tuli toinen, näki kirjeensä toisen kädessä, vaaleni ja sanoi hätä-naurulla: "Oletkos kummempata kuullut eläissäsi, tuon kirjeen lähetti ystäväni Tukholmasta näyttääkseen minulle miten eräs nuori tyttö taisi kuvitella, ehkä oli paha kuin paha henki; mutta annasta tänne se."
Minä olen sinulle isän sijainen ja minun täytyy tietää, minkätähden pimeän yön aikaan karkasit Tukholmasta ja noin pahasti rikoit korkeita hyväntekijöitäsi, kreivi ja kreivitär Hornia vastaan. Minä kirjoitin kreivittärelle Vaxholmasta ja pyysin häntä antamaan minulle anteeksi, vastasi Maria itkuun purskahtamaisillaan. Kirjeen, jota ei kukaan ymmärtänyt ja jossa et mitään tunnustanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät