Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Hän riisui hattunsa ja päällystakkinsa ruokasaliin. "Ja miten voi naisella muuten ollakaan muu kuin vaikea synnytys, kun hän vielä seitsemäntenä kuukautena nyörittää itseään niin, että on vähällä tukehtua, ottaa osaa seuraelämään, käy teaattereissa, syö ja juo mitä tahansa noudattamatta vähääkään varovaisuutta! Sen lisäksi on hän arveluttavan hermostunut, ja hänellä on paljon perhesuruja.
Oli siis valittavassa joko kruunun miekka tahi sen kynä, eikä ratkaisua saanut viivyttää, sillä luutnantti Salonius pyrki samaan virkaan ja oli sen saava, jos Martti tahtoi jäädä sotaväkeen. Vaikealta tuntui ratkaisu. Martin rohkeus oli murtunut, kaikki tuntui tuskalliselta. Lienee sittenkin parempi kaatua miesten tappotantereilla kuin tukehtua arkistojen tomuun.
Hänen rintansa aaltoili, hän oli tukehtua, hänen jalkansa horjuivat ja vaikka oli kylmä valui tuskan ja ponnistuksen hiki hänen otsaltansa. Myrsky raivosi yhä vaan ja yltyi välistä niin perin väkeväksi, ett'eivät väsyneen mies raukan voimat enää riittäneet taistelussa sitä vastaan. Hänen täytyi alinomaa seisahtua ja kaikin voimin vastustaa tuulen voimaa, ett'ei myrsky heittäisi häntä maahan.
Hän, joka koko ikänsä oli ollut vapaa kuin taivaan lintu. Sisäänsuljettu, eroitettu kaikesta siitä, johon halu oli, vangittu kuin rosvo ja juuri nyt. Hän vajosi alas tuolille ja oli vähällä tukehtua; sydän oli levottomuudesta pakahtua, oli niin vaikea olla, tuntui kuin olisi hän elävänä kirstuun pantu. Samassa tuokiossa tunsi hän kummallista liikuntoa...
Saavuttuaan Ecquemauvillen huipulle hän näki Honfleurin valoja, jotka tuikkivat yössä kuin joukko tähtiä; taampana levisi meri himmeänä. Silloin hän väsyneenä pysähtyi ja hänen lapsuutensa kurjuus, ensi rakkauden tuottama pettymys, hänen sisarenpoikansa merille lähtö, Virginien kuolema, palasivat mieleen nousuveden aaltojen tavoin, hänen kurkkuansa ahdisti ja hän oli vähällä tukehtua.
Pois tahdon lähteä ja kaukana vieraissa palvella. Pidä sinä kotisi ja talosi itse niinkauan kuin elät ja unhota minut, iloton, onneton lapsesi. Isä unhota! Ja hän oli tukehtua kyyneliin. Siihen hukkui sekin toivoni. Tyttö jätti sitten kodin ja meni etempää palvelusta etsimään. Katkera ero. Sen jälkeen tuntui koti minustakin tyhjältä ja autiolta. Toiveeni olivat kaikki sammuneet kuin tuhkaan.
Hämmästyneenä ajatteli hän: "Kuinka?! Onko hän vielä juossut ulos tämmöisellä ilmalla?!" Ja kun hänen sydämensä äkkiä alkoi vieläkin rajummin sykkiä, jyskyttäen niin, että hän oli tukehtua, palasi hän jälleen horjuvin askelin alas herättääkseen Julienin.
"Kuinkas niin teit?" nuhteli äiti. "No, kun ei kärpänen osaa tulta kavahtaa, niin polttakoon siipensä!" arveli Olli ja nauroi niin, että oli tukehtua. Ja hyvin nauru isälllekkin maistui; ja minulle pikku-mestarille pirtissä samoin. "Kyllä minäkin sinun siipes vielä poltan", kerskui Leena.
Joka kerta kun kärpänen tuli takaisin, syntyi kova nauru, ja kun ukko suutuksissaan kärpäsen kosketuksesta mutisi: "Sekös on hiton itsepäinen!", niin Jeanne ja varakreivi melkein itkivät naurusta, vääntelivät itseään ja olivat tukehtua painaessaan suuliinaa suulleen, etteivät oikein huutaisi. Kun kahvi oli juotu, sanoi Jeanne: Emmekö menisi hiukan kävelemään.
Mutta nyt minut valloitti ääretön pelon tunne ja ehdottomasti koetin irtaantua hänen syleilyksestänsä. "Hei, kuulkaa vaan pikku aroleivosta!" nauroi hän. "Yhdellä ainoalla syleilyksellä voisi musertaa tämän pienen linnunruumiin." Hän likisti minua, että olin vähällä tukehtua, "ja kuitenkin lirittelee se, että seinät kaikuvat!"
Päivän Sana
Muut Etsivät