Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Jo liioin annat valtaa tuskallesi. TASSO. Ja olenko niin kurja siis, kuin näytän? Niin heikko, kuin mun näet edessäsi? Siis mennyttä kaikk' onko? Onko tuska maanjäristyksen lailla raivonnut, niin ett' on edessäni rakennus vain tuhkaa kasa kaamea? Kaikk' onko kyvyt menneet, jotk' ois saaneet tukea, viihdyttää mua tuhatverroin? Pois sammunutko voima, joka muinoin mun eli rinnassani?
Kun huone oli pieni ja hänen tuli liian usein kääntyä, muutti hän ruokasaliin. Mutta ei kävellyt siellä kuin pari kertaa edestakasin, ja hupeni sitten omaan kamariinsa. Täällä oli kaikkein paras kävellä. Kaikki oli niin tuttua ja mukavaa ja sikarin tuhkaa sopi ripottaa toisessa päässä kamiinin eteen ja toisessa päässä tuhka-astiaan kirjoituspöydällä. Ei mitään tuolia ollut tiellä.
Hän katseli tarkasti koko pakan läpi ja meni kyökkiin, syli täynnä kirjoja; siellä teki hän takkaan suuren rovion risuista ja heitti kirjat sinne. Vielä kerran meni hän kirjakaapin luo, tuomitsi sen sisältöä seisoalta ja pani tuomion toimeen ulkona takassa. Kun Ellen tuli kotia, löysi hän takassa suuren joukon tuhkaa ja puoleksi palaneita kirja-kansia.
"Nämät edeltäpäin lausuttuani, tekisin liikatyön, jos lisäisin, että tomua ja tuhkaa on ijäksi varistettu sen pään päälle, jota kantaa Wilkins Micawber. Traddles parka! Minä tunsin siihen aikaan kylläksi Mr. YHDEKS
Mut riemusta et sinä naurakaan, Et kiitä kurjuutta, tuhkaa: Sun naurus äänekäs onkin vaan Niin synkkää pilkkaa ja uhkaa. Onneton. Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie; Mut synkempi vielä on eloni tie; Voi yölläkin tuikata tähtönen vielä, Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä. Yön toivona tähtöset kirkkahat on: Ne viittaavat valoon ja aurinkohon.
Venäjällä minä jo olin, jossa ei kukaan minua ymmärtänyt. He näkivät minun menehtyvän, ja he antoivat minulle leipää. Minä sanoin heille: antakaa minulle viimeinen, ainoa poikani takaisin! Jaakopilla oli vielä yksitoista poikaa, kun nämä veivät hänelle Joosefin verisen paidan, ja kuitenkin raastoi hän vaatteensa rikki ja ripotti tuhkaa päähänsä. Minulla ei ole yhtään, ei yhtään!
Tuollaisia vasta lausuttuja ajatuksia ei tosin liiku hänen aivoissaan, mutta kumminkin saa leimuava tulimeri hänen mielikuvituksensa liikkeelle. «Noin katoovat minunkin nuoruuteni ihanat unelmat«, ajattelee hän. «Minun toiveeni ovat nousseet korkealle, ovat olleet mahtavat; ne haihtuvat ilmaan kuin mahtava savu; ja kun savu on haihtunut, mitä on jälellä! Tuhkaa vaan!«
Ja kohtalo näytti tukevan hänen avuttomuuttaan! Kuumat vesipisarat eivät koskeneet häneen, vaikka hän sateessa kulkikin; suuret kivenlohkareet ruhjoivat katukäytävää hänen ympärillään, mutta säästivät tuota hentoa olentoa; ja kun kevyttä tuhkaa putoili hänen päälleen, ravisti hän sen helposti pois ja jatkoi rohkeana matkaansa.
Pilgrim oli ikäänkuin varistanut tuhkaa hänen yllensä. Kuultuansa uutisen oli Maisu oikein onnellinen, ja Lentsiä nauratti, kun Maisu nyt, näyttääksensä toteen, että hänkin kyllä tiesi, mitä rakkaus oli, tiesi enemmän kuin hyvin, kumminkin sadannen kerran kertoi oman "hukka-rakkautensa", joksi hän sitä ainoastaan nimitti. Hän alkoi aina itkulla ja lopetti torulla, ja kummassakin hän teki oikein.
Hän oli hyvin hiljainen, hyvin sorean näköinen, hänen aivan valkea partansa oli erittäin hyvin hoidettu ja hän tuli konttoriinsa hieno hymy huulilla ilman että mikään ilmaisi tuossa säännöllisessä, turhantarkassa miehessä sisällistä häviötä, kaikkea sitä tuhkaa ja huonosti sammutettuja kekäleitä, jotka tulipalo oli jälkeensä jättänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät