Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Ei linnan haltiatar nyt rohjennut Samoin kuin muinoin onnensa päivinä Rukoilla tsaarin armoa saadakseen Hänt' emäntänä palvella hetken vaan. Arasti piili hän sivu-huoneesen, Ja ikkunasta katsoen tielle päin Hän halasi vaan siunaten silmäillä Venäjän isää, kulkevaa ohitse. Jo joutuu voiton sankari, vaahdessa Hevoset kuohuvat, jyryväisissä Vaunuissa seuraa joukko, se, lähestyy Ja kiiltää; katooko?
Sitten seurasi järjestyksessä tsaarin veljenpojat sukulaisineen, ja monien kohtaloiden jälkeen julistettiin Venäjän keisariksi pieni Iivana, joka vielä makaa kehdossa. No niin, mutta mitä se tähän kuuluu? Tuohan kyllä tiedettiin.
Vieras on kai suuri herra, jolla on paljon papereita, on ehkä tsaarin jälkeen valtakunnan ylhäisin mies? Aikooko hän lukea porot verottaaksensa Samojeedeja? Muukalainen sanoo tahtovansa oppia Samojeedein kieltä. Tahtooko hän loitsia pois porot tuntureilta? Aikyn astuu esiin lattialle. Hän kumartaa kerta toisensa jälkeen syvään, maahan saakka.
Sellaista monimutkaista työtä pidettiin kokonaan tarpeettomana, koskapa Venäjän valtakunnan perustuslakien 12. artiklan mukaan ei Venäjän kansa, vaan tsaari "määrää Venäjän valtakunnan ulkopolitiikan suunnan". Nikolai II:n rauhanvakuutuksiin uskottiin lujasti ja varmasti ja jätettiin tahallaan huomioon-ottamatta tsaarin yhä uudistuneet sanansarikkomiset ja hänen horjuva politiikkansa, mihin vaikuttivat vastuuttomat neuvonantajat, suuriruhtinaat, seikkailijat, henkienmanaajat ja "pyhät vanhukset", jotka sanoivat olevansa yhteydessä yliaistillisen maailman kanssa.
Tämän jälkeen hän nautti tsaarin järkähtämätöntä luottamusta, johon hänen entisen opettajansa ja nykyisen neuvonantajansa syvästi uskonnollinen tunne vaikutti vielä enemmän kuin hänen "valtioviisautensa". 19. vuosisadan Torquemada, joksi Pietarissa asuvat englantilaiset häntä sanoivat, vetäytyi joka vuosi muutamaksi ajaksi erilleen johonkin luostariin ja eli siellä munkkina munkkien joukossa lihankidutuksessa ja hartaudenharjoituksissa.
Nuo metsien hurjat sissit Ovat tulleet peitossa yön, Nyt Tsaarin he vangita tahtoo, Nyt alkavat verityön. Mut Tsaarin vartijamiehet On uljaat taistelemaan. Ei kuolemata he kammo, Ei väisty he paikaltaan. Ja vihdoin kun taistelu lakkas, Ja vastus voitettu on, Niin nähtihin, että Tsaari Pois päässyt on pakohon.
Kun kenraalit ja sota-neuvosto, kun itse Tsaari ja kaikki muutkin olivat peräti neuvottcmina ja tahtoivat vain kärsivällisinä tyytyä kovaan kohtaloonsa, niin tunkeusi hän, Katarina, vastoin kaikkia kieltoja, Tsaarin telttiin ja rukoili häntä itkien, saada vielä koettaa yhtä keinoa rauhan saamiseksi.
Mutta hovissa vihattua sanaa "konstitutsija" ei ollut manifestissa, sen sijaan kyllä tsaarin vanha arvonimi "samodershets". Oli varattu takaportti myöhemmälle taantumukselle. Lokakuun 30 päivän iltana kreivi Witte saapuu Pietariin, tuoden mukanaan manifestin, jonka hän heti käskee julkaista.
Sellaisina hetkinä mahtoi hän miettiä, miten kokonansa toisin hänen asiansa nyt olisivat, jos hän sen siaan, että hän seurasi omaa itse-pintaisuuttansa ja korkeoita aikeitansa, olisi suostunut Tsaarin rauhan-ehtoihin ja tyytynyt siihen kunniaan, joka ennen Pultavan tappelua loisti hänen otsallansa, ja joka ei tosiaankaan tarvinnut suurempaa loistoa.
Maaliskuun 15 p. klo 2 yöllä hän salonkivaunussaan Pihkovan rautatieasemalla allekirjoitti manifestin, joka sisälsi parlamentillisen ministeristön kutsumisen hallitukseen. Kenraali Russki ilmoitti asian puhelimitse Rodsjankolle. Hän vastasi, että tämä myönnytys tuli liian myöhään, tsaarin täytyi luopua kruunusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät