United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta siitä ynnä hänen sankarillisesta menettelystään, hän kun eräitä tovereitaan pelastaakseen on vapaaehtoisesti antautunut vangiksi, saanen tilaisuuden vastaisuudessa, toisten asiain yhteydessä kertoa. Kuten sanottu, ovat molemmat työväen luokkaa edustavat nuorukaiset saman nimiset ja yhdessä heidät kuluneen syksyn aikana on vangittukin. He ovat rehtiä, harvasanaisia, vakaita Hämeen poikia.
"Hevoset vainuvat tovereitaan", sanoi Wituh Thomakselle; "ne kiiruhtavat juomapaikoille, ja koska mekin tarvitsemme virkistystä, niin lienee parasta seurata heidän jälkiänsä", Neljännestunnin kuluttua matkailijamme saapuivat pensastoon, josta juoksevan kirkkaan lähteen vedellä saivat janonsa sammuttaa.
Hän ei kiitellyt enää, katseli vain vuoroin tovereitaan, vuoroin lanttejaan. Tunki sitten rahat taskuunsa, nousi ylös ja virkahti reippaasti: No miehet, jokohan ruvettaisiin työhön, johan tässä tulikin kotvanen levätyksi. Ehkä se nyt luistaakin liukkaammin. Kukin tarttui köytensä päähän ja rupesi taas hartiovoimalla painamaan.
Kuulostaen ja sitten kimakasti hirnahtaen lähti se hakemaan tovereitaan, joiden vaskikellot kilkattivat alempana notkossa. Pihaan palatessa muistui hänelle mieleen vanha mielihalunsa, joka hänellä koulupoikana ollessaan oli ollut. Hän olisi tahtonut ruveta maanviljelijäksi, ostaa talon ja mennä pian naimisiin.
Hän palasi kanssani yhtämatkaa, mutta vangiksi jouduttuaan tunnusti hirttämisen pelosta kaikki ja antoi ilmi suuren joukon tovereitaan. Nykyään hän lienee vakinaisesti santarmien palveluksessa. Onko ryssillä teitä vastaan muita todistuksia kuin Ahlstedtin ilmianto? Löysivät vangittaessa minulta salamerkeillä kirjotetun asiapaperin. Oletteko itse tunnustanut? En. Väitän olleeni koko ajan Ruotsissa.
Noin rakas muisto! jatkoi hän, leyhyttäen viuhkallaan ja heittäen salaperäisen, paljon käsittävän silmäyksen Ludvigiin, joka tässä silmänräpäyksessä, ehkäkin hämmästyen lahjan saajaa, tunsi ensi kerran hituisen lempeimpiä tunteita tovereitaan kohtaan, jotka olivat tehneet hänelle kaikki nämä kepposet.
Lukuunottamatta pieniä kahakoita M:n kanssa rakasti hän tovereitaan siihen määrään, ettei hänellä ikäänkuin ollut sijaa rakastumiselle naisiin. Toveruus oli hänestä ylin kaikkea. Ja hyvien naistenkin seurassa hän aina ensin joutui semmoiseen ystävyyssuhteeseen, että olisi hävettänyt ruveta enää viittailemaan "rakkauteen" päin.
Siinä toimessa oli Niilo aina etevin, niinkuin hän muutoinki oli tovereitaan kehittyneempi. Mutta kesälläpä kirjat makasivat pölyssä hyllyllä ja lapset aamusta iltaan leikkiä löivät ulkona kedolla tai järven hiekkaisella rannalla. Oi ilon ja viattomuuden päiviä! Ne olivat sittemmin Katrin rakkaimmat ja kalliimmat muistot. Ajat kuluivat, vuodet vierivät.
"Niin, hän arveli, että rikkaan pojan velvollisuus on auttaa köyhiä tovereitaan..." "Mutta siinähän hän oli oikeassa..." "Kyllä, tietysti, mutta pienillä rajotuksilla. Ehkä ei olisi sentään hullumpaa, jos hän joskus ajattelisi sitä, että niin kauan kuin rahat eivät vielä ole hänen... Mutta, tottapahan siitä hyvä tulee, toivokaamme, ettei Svenin sangviininen luonto joudu häpeään..."
Järvisen asiata perinpohjaisemmin selvitellessä ei Larvinen tuosta sen enempää korjaantunut, sanoi vaan antavansa pitkät vihellykset koko lakkolaisten puuhille. Nyt alkoivat lakkolaiset pyydellä häntä kuitenkin lakkolaisten kokoukseen, voidakseen täydelleen selviytyä velvollisuuksistaan tovereitaan kohtaan.