United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keskustelun molemminpuolisella menestyksellä loputtua Wituh otti sydämellisesti jäähyväiset. Toinen luku. Vanhuksen neuvo. Matkaanvalmistus ja hyvästijättö. Vuosi oli kulunut umpeen mitään erinomaista Warrenin talossa tapahtumatta. Thomas tuli enonsa kauppaliikkeessä, joka laajenemistaan laajeni, aivan hyvin aikoihin.
Thomaksen kanssa suostuttuaan suuremmoisista nahkalähetyksistä gaucholaiset, sekä Wituh'ilta ja hänen perheeltänsä että Thomakselta ottivat sydämelliset jäähyväiset. Myös Thomaskin, joka näissä muutamissa päivissä oli kaikkien rakkauden saavuttanut, mietti paluumatkalle lähtöä ja Wituh tahtoi itse saattaa vieraansa kotio.
Toverit levittivät peitteet pehmoiselle nurmelle ja Wituh seuralaisineen laskeutui puitten siimekseen hetkiseksi levolle. Parvi intialaisia, joka juomapaikoille oli tullut hevosia kiinniottamaan, oli huomannut matkailijoitten pensastoon tulon, ja päätti tehdä hyökkäyksen. Neljäs luku. Hyökkäys. Voitto.
Muutamana päivänä tämä saapuikin kolmen aseellisen miehen kanssa Warren'ille. Warren, kauppatoveriaan tervehdittyään, kertoi hänelle tuumansa ja Wituh iloitsi siitä suuresti että Thomas hänen kanssansa tahtoi lähteä matkalle, kuitenkaan salaamatta, että täällä moni vaara oli uhkaamassa erittäinkin intialaisten puolelta, jotka samoilevat aavikoita ja hyökkäävät gaucholaisten alueelle.
Häiritsemättä saapui seurue muutaman päivän kuluttua Buenos-Ayresiin ja vanhan enon ilo oli suuri nähdessään sukulaisensa ihka terveenä edessään. Warrenille kertoi nyt Wituh kuinka urhoollisesti nuorukainen oli taistellut ja mitä hän koskaan ei voinut unhottaa, kuinka Thomas eräässä hyökkäyksessä oli hänen henkensä pelastanut. Kolmipäiväisen viipymisen jälkeen tuli gaucholaisellekin eronhetki.
"Hevoset vainuvat tovereitaan", sanoi Wituh Thomakselle; "ne kiiruhtavat juomapaikoille, ja koska mekin tarvitsemme virkistystä, niin lienee parasta seurata heidän jälkiänsä", Neljännestunnin kuluttua matkailijamme saapuivat pensastoon, josta juoksevan kirkkaan lähteen vedellä saivat janonsa sammuttaa.
Ukko ei voinut kättä-antaessaan salata hiipivää surullista tunnetta, vaan Wituh sanoi rauhoittaen: "Olkaa huoleti, ukkoseni, minä panen henkeni nuorukaisen edestä alttiiksi ja katson perään, ettei vähintäkään saa tapahtua!" Kolmas luku. Rohkea ratsastus. Levähdys. Oli ihana kevät päivä kun urhoolliset ratsastajamme olivat Pampas-aavikolle matkalla.
Gaucholaisen emäntä koiran haukunnasta heränneenä nousi peljästyksissään vuoteeltaan, vaan rauhoittui kuullessaan miehensä äänen. Tervehdittyään vaimoansa Wituh hänelle esitteli vieraan.
Wituh oli sitä mieltä että mahdollinen hyökkäys kostonhimoisten vihollisten puolelta olisi estettävä, jonka tähden hän kutsutti kokoon kaikki gaucholaiset ja paimenet yksissä voimin vihollista rankaisemaan. Tähän tuumaan kaikki yhtyivätkin. Talon asujamet menivät sitten levolle ja seuraavan päivän sarastaessa vietiin joka haaralle viestit yhteisestä retkestä intialaisia vastaan.
Keväällä vuotta 1817 nähtiin Wituh Buenos-Ayresin katuja pitkin ratsastavan Warrenin taloon. Surullisena ja alla päin tuli Thomas tällä kertaa häntä vastaan. "Terve tultuanne, rakas ystäväni", huudahti Thomas surullisella äänellä. "Kiitos Jumalan että tulitte enoni luo viimeisille jäähyväisille". Kyynelsilmin astui Wituh portaita ylös ja meni kuolevan vanhuksen huoneesen.