Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Hiljaa nyt! sanon minä!" huusi hän koettaen matkia komentajan ääntä. "No, no!" hymyili vanhus tehden pikku ruhtinaalle mieliksi. "Na ruuku!" komensi kapteeni. Rekryytti totteli. Nyt komensi uljas sotapäällikkö juoksuun, lähtien itse edellä tipsuttamaan; vasta käytävän käänteessä huomasi hän, että rekryytti hymyillen istuikin penkillä. Se oli hirveä loukkaus Hänen Korkeuttansa vastaan.
Mutta sinä päivänä tarkastettiin merkit tavallista ankarammin, ja lisäksi tapahtui, että sadanpäämies Scevinus, ankara herra, joka koko sielullaan ja, mielellään totteli Caesaria, tunsi Vinitiuksen.
Pane hevonen aisoihin, aja hänen asunnolleen ja pyydä hänen tulemaan heti luokseni, minulla on hänelle tärkeä asia", sanoi lautamies pojallensa. Poika totteli. Lautamies jäi pojan mentyä yksin huoneesen. Hän käveli edestakaisin huoneen lattialla ja mutisi itseksensä: "kummallista!
"Moskula, nosta silmäs ylös!" sanoi taatta ynseästi. Olli totteli käskyä; mutta ei voinut katsoa isää silmiin. "Luulen sinun seisovan siinä, kuin 'hunsvotin Jumalan edessä'. Mitäs olet tehnyt?" nuhteli isä häntä. Viimeinkin sai Olli taas suunsa auki.
Poika totteli, sillä hän oli todellakin laiminlyönyt tehtävänsä ja unhottanut kaikki risaisen kirjansa tähden.
Tule, Ester; hevoset ovat valjaissa. Ester totteli. Hän ei itkenyt. Hän ei rukoillut. Hän tiesi kyllä, että vuosisatain perintö oli heidät erottanut. Mutta hänen silmissään hehkui himmeä tuli, ja hän kuiskasi hämmästyneelle nuorukaiselle, joka turhaan koki häntä pidättää:
Aino totteli, otti Orfeus-nuotit hyllyltä ja rupesi laulamaan niistä. Hän lauloi ensin venyttämällä, niinkuin oli kuullut teaaterissa laulettavan; mutta jo ensimmäisen värsyn laulettuaan heitti hän vihon lattialle. "Ei, isä, minä en nyt voi tätä laulaa, jonkun toisen kerran laulan sen sinulle, mutta nyt en voi."
Feliks totteli, kuvaeli lyhyesti kohtalonsa ja kertoi sitte mitä hän oli karhuntallissa kuullut. Kertoessa ei ruhtinas muotoansa muuttanut, vaan kuunteli levollisena Feliks'iä. Uskon teitä, hän sanoi, saatuansa kaikesta tiedon, vaan mikä teitä on taivuttanut aiotusta ryöväyksestä minulle ilmoittamaan? Näin kysyttyänsä Feliks ihmetellen katseli suurilla silmillä ruhtinasta.
Väkeä kulki edestakaisin. «Valkea on irti!... Mene ... katsomaan, Anna ... eikö ... sammu!« puhui majuri äänellä, joka aina sanan sanottua oli loppua. Anna totteli. Kyyneleet pyyhki hän suruisista silmistään ja juoksi ulos, juoksi väen joukossa, joka nyt rupesi yhä enemmän enentymään, aina lähelle palopaikkaa. Hän näki kauhistavan näön. Valkea oli jo saanut hirmuisen vallan.
Akselinpoika totteli ja kävi, kuusi munkkia edellä ja kuusi jälessä, ulos vankihuoneesta. Hän vapisi kovasti, kun hän kirkon läpi vietiin tuomiosaliin. Kamala surusävel kaikui häntä vastaan salista. Vastustamatta nosti hän silmänsä sinnepäin, mistä sävel tuli; silloin näki hän Petterin seisovan urkuparvella, öljypuun oksa kädessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät