Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Seura oli hyvällä tuulella, rupateltiin ja naurettiin, laskettiin leikkiä totisista asioista ja taas joutavista asioista puhuttiin niinkuin ne olisivat olleet totisia, ja varsinkin poissa olevat tuttavat ja ystävät sekä heidän tapansa ja olonsa olivat pilan ja leikin esineenä.
"Eikö hän toivonut saada minua tavata?" kysyi hän. "Ei, mutta minä arvelin, että se kenties olisi hänelle mieleen. On toinenkin asia, josta tahdon puhua onhan tapana kirkossa joskus rukoilla sairaitten edestä, eikö niin? Tahdotteko huomenna rukoilla hänen edestään?" "Aivan mielelläni. Onko hän sitä toivonut?" Papin viisaat, lempeät silmät katselivat tutkivaisesti Juhon totisia kasvoja.
Aviopuolisoin kuultuansa tämän nimen, hyppäsivät yht'aikaa seisoalle, hämmästyneinä ja vaaleina. "Sinäpä siis setä Pietari oletkin," sanoi Pietaritar, kiipeisi syliinsä ja halasi häntä. Tämä vanha kauppias suuteli lasta ja katsoi aviopuolisoita ensikerran neljänkymmenen vuoden sisällä vedet silmissä. Ne olivat katumuksen ja rakkauden totisia ja suloisia kyyneleitä.
Ylhäiset roomalaiset kohtasivat täällä päivänhelteen viiletessä ja kävelivät hetken pylväsrivien keskellä puhellen niistä merkittävistä tapauksista, jotka vapisuttivat länsimaita; hunnutettuja naisia kantoivat orjat tuoleissa, taikka he ratsastivat hiljaa aaseilla tahi hevosilla; vaaleapukuisia, ketteräjalkaisia arabialaisia; totisia juutalaisia pitkine partoineen ja arveluttavine kasvonpiirteineen vilisi sikin sokin, samalla kun kauppiaat tarjosivat huutaen tavaroitaan.
Naimi ja Kaarina tulivat sisään, saalit hartioilla ja ompelukset mukana. Mitä te täällä oikein toimitatte yötä päivää? Tällä kertaa me luemme, sanoi Lauri. Mitä te luette? Kalevalaako? Ei Kalevalaa. Snellmanin kirjoituksiako? Emme. Ette niitäkään, no, mutta mitäs sitten? Raamattua. Ohoo... Nyt vasta huomasi Naimi, minkä Kaarina jo heti oli huomannut, että he olivat totisia ja juhlallisia.
RIITTA. Niin näethän sen kysymättäkin. HANNU. Sepä sattui hyvin! Minulla, näetkös, on jotain hyvin tärkeää ja salaista asiaa sinulle kerrottavaa. RIITTA. Jätä se kertomatta; sillä tiedäthän sinä, että minulla on tarkka kuulo, mutta kerkeä kielikin. HANNU. Leikki pois! Minä puhun nyt totisia asioita. RIITTA. Vai totisia asioita! Se on toista se.
Nyt huomasimme me, että nauroimme kovemmin, kuin tilamme oikeastaan olisi sallinut; äkkiä kuului Evan isän askeleet ja silloin koetimme olla nauramatta. "Tuolla tulee isä-raukkakin. Onko häpeällistä, että nauramme? Kyllähän meidän pitäisi olla totisia nyt, mutta minä en voi. Sisäinen vilkkauteni ei anna tukehduttaa itseänsä".
»Rakas ystävä, ollaan totisia. Oletko sinä nähnyt Hamren esittävän maljaa? No hyvä. Oletko sinä semmoisissa juhlallisissa tilaisuuksissa katsellut hänen nenäänsä? Et. Se on paha se, täytyy aina tehdä havaintoja. Minä sanon, että semmoisessa maassa, kuin tämä meidän, on ministerissä tärkeintä nenä. Sen täytyy olla juhlallisen; ministerillä täytyy olla taipumusta viralliseen mimiikkiin.
Nuoret piiat heittivät joutavat koristukset puvuistaan pois, eikä renkipoikia enää tavattu iltaisin korttia lyömässä. Hanna kertoi muutoksesta isälleen. Iisakki hymähti: "Semmoistahan se on aina ennenkin ollut", sanoi hän. "Jonkun viikon ne ovat totisia, mutta ennenkuin käki kukkuu, ovat he entisenlaisia. Ne parannuksen teot eivät ole sydämestä lähteneitä. Jospa heidän mielensä muuttuisikin!"
"Ei nyt enää tällä kertaa, isä kulta", sanoi hän silloin viisastelevasti, pyörähti pois Eugenin sylistä, suuteli häntä ja juoksi toiselle taholle, alkaakseen jotain muuta hauskaa leikkiä. Mutta Eugenin totisia kasvoja kirkasti valoisa hymy, joka oli ikäänkuin heijastusta kauniista laulusta ja viattomista lapsensilmistä, joihin hän niin kauan oli katsellut.
Päivän Sana
Muut Etsivät