Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Mutta kun hän isänsä taluttamana hyppeli, niin pieni suu kävi kuin pippurimylly. Hän sai myöskin aina istua kuormalla kun isä ajoi heiniä latoon, tai apilakorissa kun isä lähti viemään kermaa ja maitoa papille ja tuomarille. Tore käveli silloin hevosen rinnalla ja jutteli iloisesti lapsensa kanssa.
Sentähden tapahtuikin niin ett'ei Marit koskaan saanut yhtä suurta valtaa Elin kuin hänen siskojensa yli. Marit tunsi sen ja melkein vihasi tytärtä siitä syystä. "Tässä lapsessa on laimeata verta", sanoi hän usein. Kerran oli hän myös sanonut Torelle, kun tämä, tultuansa sisään, kohta kysyi Eliä: "Eikö sulla olekaan kuin yksi lapsi, Tore?"
"Kiitoksia viimeisestä". "Kiitoksia vaan", vastasi Marit tylysti. Tore seisoi siinä vähän aikaa. "On huono ilma nyt", sanoi hän. "Niin on", vastasi Marit. Tore pisti toisen kätensä taskuun eikä pitkään aikaan mitään sanonut. "Minulla on niin paljon terveisiä sinulle tuomarilta", aloitti hän viimein.
"En tiedä", sanoi Marit ja laski päänsä ikkunalaudalle, salatakseen kyyneleet, joita hän ei voinut pidättää. Tore katseli häntä hetken aikaa ja lausui sitten: "
"Minä kirjoitan muutamia sanoja isällesi tänä päivänä, Marit", sanoi hän viimein, "pitääkö minun sanoa että sinä tulet jälestäpäin?" Marit katseli häntä säikähtyneenä. "En tahdo lähteä", vastasi hän, peloissaan. "Oletko myös tarkoin miettinyt tätä asiaa, sillä minä en muuten tahdo olla osallisna siinä", aloitti Tore taas.
"Ja koska saan viedä sinut kotiin?" kysyi Tore. "Vaikka kohta", vastasi Marit, "sillä minä olen täällä vaan päivä-palkollisena". "Tulen siis huomenna", sanoi Tore iloisena, ja näin sanoen jätti hän hyvästi. Marit seisoi yksinänsä siinä. Hän näki Toren ratsastavan pois, se oli hänen miehensä, ja Marit hän saisi omistaa ja hallita Skjölten taloa.
"Jumala auttakoon meitä, on liian myöhäistä", huusi äiti ja vaipui alas istuimelle. "Niin, meidän täytyy kuitenkin lähteä", sanoi isä, sysäsi veneen ulos ja pyyhki silmiänsä nutun hihalla, "mutta jos voisit saada hänet kaupunkiin ennenkuin me maasta lähdemme, niin tekisit meille suuren palveluksen, Tore". "Minä teen mitä voin", vastasi Tore.
"Vai niin", sanoi Marit ja nauroi pilkallisesti; "he ovat varmaankin saaneet jonkun ilmestyksen, koska lähettävät terveisiä minulle; oletko sinä renkinä tätä nykyä, Tore?" Tore katsahti ällistyneenä Marit'iin; hänen mielestänsä Marit näytti vanhalta, vaikka oli ainoastaan kahdenkymmenen vuoden ikäinen. Tore vastasi tyynesti: "Minä ajan omia asioitani".
Hänen pitää nyt perin pohjin levätä, ja onhan siellä myös palveluspaikka tarjona kihlakunnan-tuomarin kartanossa", vastasi Tore. Seuraavana aamuna, kun Tore tuli sisään aamiaiselle, sanoi hän äidille: "No, kuinka Marit jaksaa tänä päivänä?" "Hän on vielä vähän vilustunut", vastasi äiti.
Tore suostui kohta, mutta kun ne kaksi, joiden oli naimisiin meneminen, eivät voineet tulla kysymykseen, niin lähtö tuli Elin osaksi. Ehkä Tore myös ajatteli, että oli hyvä jos Eli voi tulla pois äidin luota nyt, kun hän muuten saisi olla yksin hänen kanssansa koko päivän; vaan tätä hän ei kuitenkaan lausunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät