Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Olivat Iikan kanssa pyytäneet jonkun kerran äidiltä rahaa 5 penniä, mikä oli maksu kahdelta illalta vaan äiti ei ollut antanut. Ja kun Maija oli kuullut, että Topin pojat olivat antaneet Kurolan Eetun laskea aina ilmaiseksi, kun Eetu oli laskenut seisaallaan, niin oli Maijakin sitä varten harjoitellut muista mäistä laskemaan seisaallaan. Vaan ei ollut koskaan viitsinyt Topin pojilta kysyä.
"Oih kuinka käteni kuoltuivat", valitti Simo, laskien vyyhdin tuolille. "Annatko Hanna viiniä, niin juomme Topin onneksi. Ken tietää vaikka mies olisi luotu..." "Kauppaneuvokseksi... Täytyyhän teille sitten antaa." Johanna toi heille viiniä, otti käsityötä itselleen ja istui keinutuoliin. Hän näytti onnelliselta... Topias näytti rakentelujaan Simolle.
Seottaakseen koko jutun kengistä, kun pojat olivat saaneet pahasti ivan aihetta, rupesi Ville kovalla äänellä kehumaan, että jos vain avojaloin juostaisiin, niin hän voittaisi Maijan. Maijasta ei olisi yrittääkään, vaan olisi sama kuin juoksisi toisaalle päin! Mutta siihen oli Maija jo avojaloin ja tuupattuaan kengät ja sukat Topin Kallen käteen hän seisoi vaatimassa Villeä koetukseen.
Hänen kanssaan Topi olikin ollut vain tekemisissä, ensin suullisesti siellä kotimaassa, sitten kirjeellisesti täältä ulkomailta pitäen. Oikeastaan oli asia jo Topin Sveitsissä ollessa tullut päätetyksi heidän kesken. Oli vain kysymys enää eräistä ylimääräisistä palkkaeduista, joita Topi voimansa tunnossa oli vaatinut itselleen.
Ei mikään eikä kukaan liikuttanut häntä enää, senjälkeen kuin hän eräänä viimeisen tuskan ja epätoivon yönä oli työntänyt uuniin paksun paperipinkan pöydältään. Siinä meni »Suomi tulevaisuuden valtiona». Mutta olisi ollut synti sanoa, että hän myöskään kärsi enää. Hän antoi päivän mennä, toisen tulla, ihmetellen, oliko hän enää ollenkaan olemassa. Usein hän ajatteli jo seurata Topin esimerkkiä.
Kaikissa paloi toivo, että Ville voitettaisiin, vaikka ei Maijaan osattukaan luottaa. Maija tempasi päällysvaatteen yltään, silmäsi kengänrihmojaan, olivatko kiinni, ja asettui rohkeasti Villen kanssa rinnan. Topin Kalle luki: yks kaks kolme! Pojat remahtivat nauramaan. Maijan juoksu näytti niin hullunkuriselle Villen rinnalla.
Nyt minun täytyy lähteä, sanoi hän ja nousi päättävästi. Näkemiin, ja kiitos tästä hetkestä! Kiitos itsellesi, virkahti Topi hiukan tyytymättömänä. Mutta me tapaamme kaiketi vielä? Toivottavasti. Jäätkö vielä kauaksi aikaa Berliniin? Vain pariksi päiväksi. Tottahan sinä syöt jossakin? Topin mielestä he olisivat huomisen varalta voineet sopia esim. yhteisestä aamiaisesta.
Vähemmän työtä ja enemmän palkkaa! Eikö se ollut myöskin sosialismin oikea resepti? nauroi Topi. Johannes ei vastannut. Hän kulki edestakaisin lattialla pehmeissä huopatossuissaan ja mietti otsa rypyssä. Topin sanat olivat häneen läheltä koskettaneet. Vapaus? ajatteli hän. Mikä oli vapaus? Ja kuka oli vapaa lopullisesti? Hänkö, joka tässä marssi ja tuumi joka hetki työtään ja toimeentuloaan?
Onpa poika tainnut viettää perusteellisesti eilisiltansa, ajatteli hän. Mutta sitten katsoi hän jälleen, säikähti ja nousi ylös. Hän oli nähnyt selvään Topin alasluotujen silmäluomien alta pusertuvan esiin kyyneleitä. Aivan oikein, Topi itki. Mitä tämä oli? Mies, kuinka sinun laitasi on? kysyi Johannes. Pää? Hermot? Vai onko sinulle tapahtunut jotakin ikävää?
Melkein kilometrin olivat juosseet, mutta lopultakin oli hän saanut Villen kiinni. Turkanen, kun halutti koettaa! Ajatella, että voittaisi ja saisi laskea Topin mäestä! Kuin varkain tuli Maijan suusta: Saanko minäkin juosta kilpaa? Ei tammoja! oli Ville heti vastaamassa. Mutta Topin Kalle lupasi ja toiset pojat olivat siitä mielissään.
Päivän Sana
Muut Etsivät