Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Aristarkus kiljuu, raivoo ja tappelee, vaihka tuntuupa kuin tahtoisi hän tällä leiskunalla, huudolla ja käsivarsien väsymättömällä viskelemisellä niinkuin estellä näkymästä jotain pientä oravata, joka hyppelee hänen housuissansa, mutta tappeleepa hän toki kuin mies; Tommi on kuin kiiski, vikkelä, ja pistelee että tuntuu, Titus, äänetön ja huulet nipistetyt myttyyn, kulkee esiin eikä järkähdä, ja Anton hän huokailee ja lyö.
Koko hänen mielensä hehkui Tommiin, mutta omatunto hillitsi mielen intoa, ja muistutti häntä asemastaan. Hän kuuli omantunnon vaativaa ääntä ja lausui rukoilevalla äänellä: "Mene, Tommi, mene heti pois!" Tommi pudisti päätään. "En voine helposti saada yhtä hyvää tilaisuutta sua kahdakesken puhutellakseni," sanoi hän, "ja minulla on sinulle vielä paljon sanottavaa.
Niinpä neito, mutta sanoi taasen poika: »Siellä talo, jonka pirtis laakeassa, Jonka aittamäel käyskelet sä kerran Tommin emäntänä, kiltist askartellen. Siellä talo kaltevilla pelloillansa, Nurmillansa heinäsillä, joilla kerran Tommi isäntänä kylvelee ja niittää Päivän helottaissa, mutta illan tulles Käyskelee taas oman emäntänsä luoksi.»
En minä ole mikään niin huono vaimo enkä niin huono äiti, että tekisin semmoista, joka häpäisisi nimemme ja olisi velvollisuuksieni laiminlyömistä." "Velvollisuuksiesi?" ivallisella ja kummallisesti värähtelevällä äänellä lausui Tommi tämän sanan. "Anna, tuottaako se sinulle paljonkin onnea tuo kylmä sana 'velvollisuus?"
Miehiä oli kaikkiaan seitsemän, Tommi itse, Hautalan Janne, Talvikosken Hermanni ja suutari Erkki huomattavimpia. Nähtävästi oli pieni, satunnainen hartauskokous juurikään päätetty, sillä kaikki istuivat ja tupakoivat lakittomin päin, suutari Erkki pöydän luona, kyynäspää postillan päällä, mistä oli saarnan lukenut.
Niin hän lausui, mutta myhäellen neito Yhä katsahteli koillisehen kauvas, Huuliltansa kuului toki sanat: »Kontiolan päivä, voiton, lemmen päivä, Pysy pyhänä mun muistossani aina!» Tuohon uljas Tommi, otsal riemun loiste: »Pysy muistossani, sinä päivä jalo! Keltä sain mä käsivarsihiini voiman, Työhön, toimeen uuden voiman? Ken mun silmäin Kirkasti?
"Tommi, sinun tulisi minua sääliä eikä tuonlaisilla syytöksillä minua suotta kiusata. Pilkka oli minusta niin kaukana, että sydämeni oli lähes haljeta surusta."
TOMMI. He ovat tukkeneet sauvutorven katolla, nyt ymmärrän. Peijakkaan keponen! ARISTARKUS. Haa! Kuulkaat siellä: niin totta kuin vaimosta syntyneet olette, ette kostamatta pääse. Kuuletteko sanani? 4:S SOTAMIES. Sen kuulemme ja ymmärrämme yskäs myös. ARISTARKUS. Hyvä! 4:S SOTAMIES. Ja te nupisette vielä!
Tuollapa eräs vanha niinimatto, niinkuin käsketty. 4:S SOTAMIES. Takalukossa niinkuin pitääkin; mutta visseyden tähden tämä tynkö vielä vasten ovea; samoin myös Muori Mauran ovelle, ja vartokoo hetken ennenkuin ehti heille apu. TOMMI. Skool! Eläköön kuningas! TOMMI. Skool, te siellä oven takana, skool, koko mailma! KAIKKI. Hurraa! 4:S SOTAMIES. Hyvin tehty!
TOMMI. Luultavasti peseskelee hän muijan olviastijoita. ARISTARKUS. Tai peseskelee kurkkuunsa olviastiassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät