United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidän sydämeensä melkein koski niin se oli avartunut ja puristunut kokoon. Koulu! Kansan koulu! Niin juuri! Mutta kuinka he eivät ennen olleet sitä ajatelleet! Mutta tokkohan me osaisimme? Emmehän me... Miksette osaisi yhtä hyvin kuin ne nuoret naiset, jotka ovat avanneet köyhäin tyttöjen koulun Kuopiossa. Tulkaa sinne syksyllä, niin saatte nähdä, kuinka se käy.
Mutta tunsiko hän tosiaankin iloa? Tosin hän halusi päästä vapaaksi tästä orjuudesta lautatarhain ja koneiden keskellä, vielä kerran vapaasti nauttimaan nuoruuden ja elämän suloa, mutta tokkohan hän koskaan saisi voimia murtamaan niitä siteitä, jotka hänen yhdistivät Robertiin, kun vain sen ajatteleminenkin täytti hänet sydäntä kouristavalla tuskalla...
Olispa minulla sinulle, poikaseni, jotain antamista, mutta tokkohan kelvannee. Mitä? Olisko isällä raha-apua vai mitä? kysyin minä. Hm, hm! Onpa sitä elämässä kalliimpaakin kuin kulta ja hopea, arveli isä. Jospahan olisit isän poika, niin antaisin sinulle kaiken tietoni. Arvasin mitä tietoja hän tarkoitti ja vastasin: Enhän minä niitä muistaisi. Yks yö ne muistoon painaa, sanoi isäni. No, miten?
Ajattelin niitä monia, jotka noin seisovat pimeäin kotiensa edustalla tähystellen paremmin varustettujen huoneitten vilkkuvia tulia, ja joilla ei ole muita joulutulia kuin taivaan tuikkavat tähdet. Onpa ihminen viheliäinen. Ehkä minä tätä ajattelin, koska itse pelkäsin tulla näin köyhäksi. Tulin lähemmäksi kotitaloamme. Oliko hän tänä iltana kodissamme. Tokkohan hän odotti niin kuin muutkin?
Sitten puheltiin kauan aikaa kaikenlaisista asioista, niinkuin että minkähänlainen vuosi nyt tullee ja tokkohan hallaa tulee ja että olisi kai hyvä, jos ei tulisi. Emäntä sanoi, ettei heidän niemelle tule hallaa milloinkaan ja että sinä suurenakaan hallavuonna ei pannut muuta kuin potatinvarret.
Ja missä he olivatkaan, puhuivat he toisilleen, kuinka onnellisia he olivat, kuinka he ajattelivat ja tunsivat samalla lailla ja kuinka ne tunteet olivat toisenlaisia kuin kaikki ne, mitä he ennen olivat kokeneet ... ja tokkohan kukaan maailmassa rakastaa niin hienosti ja samalla niin suuresti ja syvästi! Eihän se tavallisissa oloissa ja tavallisille ihmisille voikaan olla mahdollista.
Me emme niitä tahdo, vastasi herra vihaisesti ja alkoi nostella kapineitaan hollimiehen kärryihin. Sillä välin hiipi isäntä heidän selkänsä taitse pihanpääkamariin... Hän alkoi näet arvella, että tokkohan ne koulupoikia ovatkaan eli muita seminaristeja, ja tahtoi katsoa, mitenkä olivat päiväkirjaan kirjoittaneet.
Silloin enkeli käveli metsässä ja sanoi lintuselle: lauleleppas lapsille! Lintu sanoi: minun ääneni on heikko; tokkohan lapset kuuntelisivat minua? Enkeli sanoi: laulele sydämmesi pohjasta, niin he kuuntelevat sinua. Mitä ma laulan? kysyi lintu. Enkeli vastasi: lauluja ja satuja. Laulele Jumalan ylistystä; laulele Hänen kaikkivaltiaisuudestansa ja Hänen hyvyydestänsä.
Niin meillä on muuten aikomus mennä purjehtimaan tänään edellä puolen. Tulet kai sinä mukaan? Tokkohan minä viitsin. Minkätähden et viitsisi? Tule nyt sentään virkistymään sinäkin. Hän ei lähesmainkaan pyytänyt niin innokkaasti kuin olisin odottanut. Siitä syystä oli ääneni vähän katkera, kun yhä sanomalehteä tutkien vastasin: Ei siellä minua kumminkaan kaivata. No, Liisi?
"Minä taisin erehtyä", hän ajatteli ja palasi nopeasti sisarensa luokse; "vaan kyllä minä varmaan luulin että mua seurasi vakoja tänään kadulla kulkiessani". "Minä arvelen", sanoi Rosa, vielä tarkastellen kirjaansa, "arvelen tokkohan minun mieheni antaa minun mennä 'Le Cid'ia' katsomaan, kun sitä ensi kerran näytetään?"