Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Kun vesisuonet taas tulevat hänelle alttiiksi, hän toivoo niitten jälleen yhdistyneen ja kaiken mutansa ja lietteensä heittäneen. Vaikka olen nähnyt hänen poskensa punastuvan ja hänen huulensa värisevän monesta katkerasta ja väärästä sanasta, hän ei kuitenkaan millään muotoa tahdo, että häntä surkutellaan.
Jos jollekulle ilmoittaa jonkun matkan liian lyhyeksi, niin hän väsyy kahta vertaa enemmän; tämä luultavasti tulee siitä, että yhä levottomasti toivoo pääsevänsä perille. Minä olen myös liian lyhyeksi ajatellut sen tien, jolla elämäni tarkoitus on saavutettava. Niittäessä täytyy vaan ottaa lyhyitä askeleita ja suoraan eteenpäin.
Hän katsoi Olavin silmiin niinkuin lapsi, jolta uupuu sana, vaan joka toivoo että hänen tarkotuksensa kuitenkin ymmärretään. Mutta Olavi tarttui kiivaasti hänen molempiin käsiinsä: »Menetkö sinä nyt kotiin?» kysyi hän niinkuin se olisi ollut elämän ja kuoleman kysymys. »Menen mutta olemmekos me...?» »Olemme!» huokasi Olavi kuin omille ajatuksilleen, puristi hänen kättään ja nousi.
Ylhäällä lintu ilman halki lentää. Se joutsenkuningatar on, mi siellä Päin pohjolata valkosiivin entää, Ylitse kumpuin, laaksoin ilomiellä. Siell' ukkospilven kohdalla hän päilyy, Kuin aamunkoite kirkkahana aivan, Keveenä ilman ulapalla häilyy Kuin sumun yli väikkyy tähdet taivaan. Hän maahan katsoo alas ihmistoimiin: Kaikk' kärsii, toivoo, puuhailee ja häärää.
Nyt kaiketi ylenkatseen silmällä minua katselette; siihen on teillä syy. Ja eikö samoin hänellä, joka tahtoo minua vaimoksensa? Että huolii hän pettäjästä! TYKO. Näin toivoo hän käyvän. ELMA. Siis etsii tässä vertainen vertaistansa. TYKO. Onni, onnihan on elon tarkoitus!
Se rakkaus, joka on Jumalasta syntynyt, uskoo kaikki, toivoo kaikki, kärsii kaikki; mutta se voikin kaikki, sillä se on Jumalasta syntynyt. Uskotkos sen? Joku aika takaperin sain minä kukkia muutamalta naisystävältäni Ruotsista. Ne olivat tosin kyllä vaan maalatuita kukkia, mutta kuitenkin ne virvoittivat minun sydäntäni.
Annas kun katselen mitä minä itse olen. Minä olen Kenelm Chillingly, rikkaan herrasmiehen poika ja perillinen. Mutta mies laukku selässä, jonka on oleminen yötä tien varrella olevissa ravintoloissa, hän ei ole ensinkään Kenelm Chillinglyn kaltainen varsinkin jos hän on rahanpulassa ja voi tulla sellaiseen tilaan, että toivoo saavansa päivällistä.
Hiljan luettua kirjeen, huudahti paroni: »Tämä on mahdotonta!» »Herman, mitä sanot! Miksi olisi tämä mahdotonta? Eikö minun ole velvollisuuteni mennä kuolevaa äitiäni katsomaan, koska hän sitä hartaasti toivoo? Mitä saattaisin halukkaammin tehdä, kuin tämän toivon täyttää?» »Esimerkiksi noudattaa minun mieltäni sen pitäisi olla sinulle tärkeämpää, ja minun tahtoni on, että sinä jäät kotiin.»
Hänellä on yksi lause, joka on otettu eräästä kirjasta, jonka hänen isänsä jätti hänelle ennen kuolemaansa, mutta jota hänen ei sallittu milloinkaan jälestäpäin nähdä. Hän toivoo aina löytävänsä kirjan, jossa tämä lause oli, vaan hänen ei ole vielä onnistunut.
»Hän nykyjään vaan toivoo pääsevänsä pois, mutta hänellä ei ole matkarahoja. Eikä kukaan ole tahtonut lainata hänelle, kuin te kiellätte, ja nyt hän tuli minun luokseni.» »Ja te vastasitte?» »Etten minä lankeemukseen kehoita.» Fonn katsoi nöyrästi virkaveljeensä. »Hän on kuitenkin päässyt matkaan,» Vik huomautti. Fonn kumisti korviaan. »Hän meni laivanisäntä Holtin luo.» »Hm.
Päivän Sana
Muut Etsivät