Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
TOIVOLA. Ei hän ollut pappi; mutta kuitenkin vaikutti hän Suomessa paljoa enemmän kuin moni pappi; toisella kerralla selitänkin hänestä ja hänen töistänsä enemmän. IS
Hyvä Eerikkisetä on myöskin lähellä, ja hän varmaan saa isäni taipumaan meidän liittoomme; kun hän nyt vain pian tulisi. HEISKANEN. Painakaa puuta. TOIVOLA. Kiitos, kiitos! AATAMI. Kiitos, kiitos! Toivola ja Aatami täyttävät piippunsa. Tervetulleita, tervetulleita siis olkaa! Jo teitä ennemminkin odotimme. AATAMI. Tuota, kun ei tuo Toivola ollut kotona ja piti sitä odottaa.
Nuo todellisen ystävän sanat vaikuttivat. Onni lupasi panna kaikki voimansa luokalta päästäkseen. Ja hän täyttikin lupauksensa. Kun Toivola Elokuun viimeisenä päivänä tuli Saksan opettajan luota huokasi hän syvään: »Nyt se on tehty!» Hän pääsi kuudennelle luokalle. Se vaara, jonka suuruuden hän hyvissä ajoin tuli huomanneeksi, herätti hänessä uuden lukuhalun.
Se, jolta sitten kysyttiin, vastasi: »Ne ovat Viitasaaren reitti, Saarijärven reitti, ja Rautalammen reitti.» Toivala sai taasen muistutuksen tarkkaamattomuudesta. Yhä tyytymättömämmiksi rupesivat opettajat käymään Toivolata kohtaan. Muutamat väittivät, että Toivola oli laiska, mutta se oli erehdys. Häneltä ei vaan riittänyt voimaa tekemään mitä hyvänsä, niinkuin muutamat kyllä voivat.
Tämmöinen oli se kuva, jonka Toivola näki filoloogin panoraamasta ja tyytymättömänä, epäröivänä, päätään pudistaen aikoi hän jo heittää hiiteen tuon valitsemisen, kun hän äkkiä näki tuon panoraaman ulkopuolella nuoren, sievän neitosen. Tuo katseli häneen aivankuin hän olisi ajatellut: »Poika parka, kuinka suuresti sinä saat taistella huimaa luonnettasi vastaan!»
Eikä se Toivola aivan kallis talo ollutkaan, vaikka olikin laajat maat ja metsät; oli näet jo vuosikymmeniä ollut talon haltijoilla tapana elää vaan noin päivä kerrassaan, sen pitempää tulevaisuutta ajattelematta. Siispä kaikki työt olivat takapajulla ja tehtiin huonosti, siksi kuin ei talo enää tuottanut juuri mitään; sitten velkaannuttiin ja viimein täytyi myydä koko talo.
TOIVOLA. Minä olen ollut aivan köyhä ja ryypiskellytkin joskus hiukan väkeviä juomia. Mutta nyt olen noin 10 vuotta ollut maistamatta väkeviä juomia ja olen sen ajan kuluessa säästänyt 10,000 markkaa, joilla nyt sain ostaa talon. IS
HEISKANEN. No jos nyt niin tiukalle ottaa, niin olkoon menneeksi kahdeksan tuhatta. AATAMI. Antakaa vain täyteen 10,000. Rahan haussako se Aatami onkin ja minä luulin sen emäntää hakevan. TOIVOLA. Kyllä se emäntää hakee, mutta Täällä siis taas olen lapsuuteni kodissa, jossa paitaressuna pahaisna, piimäsuuna kuuntelin kotikäkeä. Ja sinä Mikko veljeni, tunnetko minua? HEISKANEN. Eerikki veljeni!
Tästä lähtien alkoi Toivolalle kovat päivät; mutta ei hän siitä ollut millänsäkään, hänestä tulivat vaan oppitunnit hupaisiksi sen sijaan, että häntä ennen usein oli nukuttanut. Lukukausi kului, vuosia vieri ja vaikka Toivola silloin tällöin kuulikin sanat: »Joko taas,» oli hän viidentenä vuonna viidennellä luokalla. Hän ei ollut hyvän hyvä oppilas, eikä huonokaan.
Mikkolan herra, se suuri tukkiherra, jolla rahaa on ja rikas kuuluu olevankin, antoi kyytimiehellensä viime suvena aina ryyppyjä ja sai meijänki äijä siltä kerran päänsä täyteen. Semmoiset ne vasta herroja ovat. Mitä tuommoiset Toivolat! Johan minä sitä äijälle sanoin. Vai Toivola sen nimi on. Vai Toivola, kun nyt vain muistaisin. Kaikkia niitä teillekin tunkee. Johan minä sitä sanoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät