Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Hän osoitti rikkikuluneisin saappaisinsa, joilla hän oli astuskellut Lontoosta asti ja joilla hän Jumalan avulla toivoi pääsevänsä Skotlantiin asti, siellä saarnataksensa maamiehillensä, joita kansalaissota oli muuttanut ihmisistä perkeleiksi. Siellä saisivat häneltä, jos Jumala hänelle soisi voimaa, kuulla Kristuksen sanaa.
Ja siitä hän oli ollut niin onneton .... niin onneton, että toivoi kuolemaa ... oli itkenyt niin, että oli luullut näkönsä menevän ... ja ollut niin mustasukkainen, niin kateudesta raivostunut, että välistä pelkäsi siihen paikkaan menehtyvänsä ... ja kun se tyttö, se kilpailija oli vielä hänen vierustoverinsa koulussa... Oo! kuinka hän häntä vihasi ja vihasi koko maailmaa!
Kun hän vaan pääsi Lunkiin, kävisi hänen kyllä hyvin, sillä siellä hän toivoi tapaavansa omaa väkeä. Mutta yht'äkkiä hän pidätti kuultelemaan. Hän ei pettynyt; metsässä oli ihmisiä ja vieläpä hyvin lähelläkin häntä.
"Kuningas Teoderik on uskonut sinulle, naiselle, poikasi holhoojatoimen se oli vastoin asetuksia, mutta me gootit emme tahtoneet vastustaa hänen toivomustaan. "Hän toivoi perillisekseen tätä poikaa, lasta se ei ollut oikein. "Mutta goottien aatelisto ja kansa ovat kunnioittaneet amelungien sukua ja kuninkaan tahtoa, kuninkaan, joka muutoin oli niin viisas.
Laskemaisillaanko? ... eihän se vielä ole hetikään ... katsokaa, kuinka paljon se on ylhäällä vielä! Monta kertaa oli ollut pitkänlaisia äänettömyyksiä. Nyt tuli muita pitempi, ja Elli toivoi maisterin jo lähtevän. Näistäkö kukkasista te aina laitatte kukkavihkoja? En minä laita mistään. Vaan laitoittehan te... Elli nousi lähteäkseen, kun huomasi, ettei kysymyksistä loppua tullut.
Hän toivoi, että Arria kääntyisi. "Tämä kestää liian kauan. En voi sille mitään, kautta Jumalan." Hän tuli nopeasti esille juurten varjosta. Silloin rukoileva loi puolisokeat silmänsä alaspäin. Hän näki komean miehen nousevan maasta. Autuuden tunne kuvastui hänen piirteissään. Hän levitti kätensä. "Jucundus!" huusi hän. Tämä oli hänen viimeinen sanansa.
Tyytyväisesti hymyillen otti Korpelainen hänet uudestaan kiini, painoi sulavimman suutelonsa ylioppilaan pehmoselle poskelle ja meni sitte menojaan. Mistä oli Korpelaisella näin hyvä mieli? Oli nähnyt lääkärin tulevan kasarmille ja toivoi nyt pääsevänsä täältä pois. Harjoituksiin mentyä ilmestyi lääkäri kentälle kapteenin kanssa. Keskeytettiin marssit ja koko komppania kutsuttiin yhteen riviin.
Hän melkein toivoi, ettei isä saisikaan työtä, sillä kovin heitä peloittaisi, kun hän aamusta iltaan olisi poissa ja heidän täytyisi olla yksin kamarissa, hämärän aikana, ehkä välistä pilkkoisen pimeässäkin. Mutta se toivo ei toteutunut. Seuraavalla viikolla jo isä meni rautatien tekoon, ja sitten eivät he nähneet häntä kuin päivällisen aikaan pikipäin ja illalla myöhään, vähää ennen maatapanoa.
Bertelsköld esitti tuhannen riksin kreditiivin, mutta sanoi, ehkä ylpeämmin kuin mihin Larsson oli tottunut, että hän toivoi viimeisen kerran tarvitsevansa vaivata miestä, jolla oli niin vähän aikaa puuttua moisiin pikkuasioihin. Herra mahtaa olla muukalainen tässä maassa, vastasi Larsson kylmästi, ottaessaan raha-arkustaan muutamia kirkkailla rikseillä täytettyjä pusseja.
Joka päivä toivoi nuori tyttö serkkunsa palajavan. "Pääskyt ovat kotonansa jo taaskin", kirjoitti tyttö, "mutta turhaan kyselen heiltä, jos ovat lentäneet sen paikan ylitse, jossa te asutte?" Tämäkö sana sai Bodendorffin jättämään etelän?
Päivän Sana
Muut Etsivät