Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Me katselimme toinen toistamme, juuri kuin olisi kumpikin tahtonut toiseltaan kysäistä: kuinka hevosilla saatetaan kuunnella?
Vihdoin kysyi toinen toiseltaan: Mitä arvelet tuosta? Uusmuotisia temppuja! Ei ne ajan oloon vetele. Vaan ne peijakkaat syöttävät koneilleen halkoja ja syövät meidät purjelaivomemme putipuhtaiksi. Koettakoot, mepä emme tarvitse koneita emmekä halkoja ja aikaa on kyllä maailmassa. Tämä oli pikkukaupungin mielipide, se ei ottanut uutta aikaa opikseen eikä lyöttäytynyt mukaan.
Joju tuumasi, vaan sanoi sitte: En minä tiedä, ei siellä metsässä, jossa ennen asuimme, kukaan toiseltaan mitään ottanut. Niin, niin, salon vakavat hongat eivät pahuuteen opettaneet, oikein sanoit. Vaikeampi on täällä ison maailman hyörinässä kelvollisena pysyä.
Tuokiotila muodostui Johannekselle tuskalliseksi. Kumpikin noista kahdesta olivat hänen vanhoja tuttaviaan ja kumpikin näyttivät ne tahtovan toistensa ohi rakentaa keskinäisen ymmärryksen siltaa hänen kanssaan. Ikäänkuin olisivat tahtoneet, toinen toiseltaan kuulematta, salaa kuiskata Johannekselle: »Me kaksi tunnemme toisemme, eikö totta? Tuo kolmas on vieras meille.
Kummastuen katsahti ruusu sijaa, jossa he vielä eilen olivat riidelleet ja huomasi siinä vaan tyhjät varret: kukat oli katkaistu pois. Ruusu huokasi ehdottomasti niin kovasti, että ihmiset sen kuulivat. "Mikä se oli?" kysyi joku toiseltaan, vaan ruusu oli nyt niin hiljaa, ett'ei sitä voinut kukaan syyttää.
Sulje kaksi jankkia yhteen huoneesen, ja tunnin kuluessa on kumpikin heistä voittanut kymmenen dollaria toiseltaan! En tahdo kysyä teiltä millä tavoin, vastasin minä tohtorille naurahtaen, mutta minä näen heidän joukossaan erään pienen, pystynenäisen miehen, oikean tuuliviirin. Hänellä on pitkä päällystakki ja mustat, lyhvenlaiset housut. Kuka se herra on?
Ja minä kuulin hajanaisia sanoja: se nykyajan kalvava epäusko joka kansoja kalvaa nousevassa nuorisossa kun ei enää huolita Jumalasta eikä hänen sanastaan ja kaikellaiset lahkokunnat kirotut olkoot Ketään se nyt kiroo? kysäsi toiseltaan muuan polttelevista miehistä. Villiläisiähän se joka pyhä kiroo... Mitähän pahaa ne on sille tehneet? Eikö se pappi saata pahan tekemättä kirota...
Maassa oli lunta, niin että takaa-ajajat voivat valjun kuutamon valossa seurata jälkiä, jotka veivät rantatörmälle ja siitä jäälle. "Juoksiko se koskelle?" kysyivät he toinen toiseltaan. "Kero-Pietillekö se niin suuttui?" utelivat toiset. Jäljet näyttivät tietä koskelle jäätä pitkin. Miehet riensivät läähättäen, mutta eivät erottaneet edellä menevää. Kosken pauhu alkoi kuulua.
Maata jo huuhtoi purppura hurmehinen, kasatusten miehiä kaatui, urhoja Ilionin sekä aimojen myös apukansain ynnä akhaijeja, näät verinenp' oli heillekin taisto, vaikk' ei niin moni kaatunut, sill' yhä torjua muisti toinen toiseltaan tuhosurmaa miesmetelissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät