Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Rohkeutta, herra kreivi, sanoi Steini iloisena, Feliks elää ja pian taas tointuu! Lääkäriä, niinkuin varmaan toivon, ei enää tarvita! Tiedättehän, herra, minun olevan pienen lääkärin, näen jo ettei enää vaaraa ole. Pankaa, sitä pyydän, poika sohvalle!
Alfons, jonka ensin piti olla esillä, unohti pathos-asemansa ja esiripun noustua oli vielä samassa asemassa, jonka hän oli ottanut, näyttääkseen hinausmiehille, miten yht'aikaa oikein hartaasti pitää vetää. Vaan pian tointuu hän, ja näytelmä menee tavallista kulkuansa. Sylvester tietää, kuinka tärkeä hänen toimensa on.
Kun kevätpäivä kirkastuu Ja puhkee leimahtaen pilvilöistä, Kun luonto luomaan havautuu Ja tointuu talven pitkällisen öistä, Kun luonnotar muuttavi muotoaan, Ja milloin itkevi itkujaan, Milloin viluissansa Värjyy, Milloin vihoissansa
Mikä salainen vaikutus minun läsnä-olollani oli hänen suhteensa tässä hänen tilassaan, en saata sanoa; mutta kun hän viimein alkoi vähän hourailla, on varma, että hän mutisi jotain minun kouluun viemisestäni. "Hän tointuu", lausui Peggotty. Mr. Peggotty koski minuun ja kuiskasi suurella kammolla ja kunnioituksella: "he menevät molemmat nopeasti pois". "Rakas Barkis!" sanoi Peggotty.
EEVA heidän äänensä kuultuaan tyrmistyy, mutta heti tointuu ja pukee ylleen Varjakan sadetakin, vetäen sen päähineen päänsä yli ja istuutuu sohvalle heittäytyen maata pöytää vasten. JUNKKA. Kyllä me tulemme, kun joudumme. Meillä on vähän asioita. Mene sinä vain edeltäpäin. Kuuluu kova hurraahuuto. ONNEN HERRA. Mitä ne hurrasivat? Mennäänpä kuuntelemaan. JUNKKA. Meripojat hurraavat aina.
Voimatta siinä mitään katselevat he toisiaan. Hetken päästä tointuu kuitenkin jänis sen verran, että lähtee hiljalleen kuukkimaan pois ja katoo katajapensaiden taa. Pekalta pääsee itku ja kun hän on aikansa itkenyt kahlaa hän toisen suksensa avulla alas niitylle toisen suksensa luo ja pääsee viimein, yhä vetistellen, kotiinsa.
"Ottaa vastaan Bertan, niinkuin sisaren", minä vastasin, "ja hoitaa häntä, siksi kuin hän tointuu." "Mutta kuinka minä voin sallia, että te olette saman katon alla?" hän lausui. Minä en voinut estää, että silmäni täyttyivät kyynelillä.
Kiitos Jumalan, veli Martin tointuu jälleen. Hän on ollut aivan haudan partaalla. Oliko se se paahtava kuumuus, jossa olemme matkustaneet, vai malaria, joka vilustutti meidät eräänä yönä, kun makasimme akkunat auki, vai olisivatko Benediktinin-luostarin suuttuneet munkit panneet myrkkyä ruokaamme, sitä minä en tiedä; mutta tuskin olimme päässeet tänne, ennenkuin hän jo sairastui kovasti.
"Enkö minä oikein arwannut, että hän on houriossa?" sanoi mies, "mutta miten toisen käynee?" "Missä minä nyt olen?" kuului samassa heikosti toisesta wuoteesta. "Hänkin toki tointuu", sanoi mies ja käweli wuodetta kohden. "Olkaa waan huoletta, te olette molemmin hywässä suojassa; tarwitsette lepoa, sentähden olkaa murheetoinna!" sanoi hän sitten sairaille ja antoi heidän juoda raitista wettä.
Hän kuulee isänsä kuiskaavan: Se on vielä haltijain lumoissa ... älä pelkää isääsi, Jouko, pysy lovessa niin kauan kuin henki pitää. Jouko hypähtää pystyyn ja tointuu samassa. Näitkö mitä? kysyy Panu. Mitä isä tahtoo? Jouko vapisee kiireestä kantapäähän ... nyt se on saanut kaikki tietää.
Päivän Sana
Muut Etsivät