United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROUVA LINDH. Niin, se tuli juuri, kenraalikuvernöörillä ei ole mitään sitä vastaan. HANNA. Ei ole mitään sitä vastaan ... minä siis saan!... Lapset, ei muisteta nyt, ei ajatella nyt enää, ei ajatella nyt muuta kuin miten saamme isäparan hänen viimeiseen lepoonsa. Minä ehdin vielä junaan? Todellako? Kiitos, Hilda! Minä ehdin vielä ... huomenna olen täällä... Yrjö, riennä kutsumaan ajuria!
Barrymorella, sir Charlesin hovimestarilla, on tuuhea, musta parta." "Todellako? Missä on Barrymore?" "Hän hoitaa Baskerville Hallia." "Sitten on parasta, että otamme selville, onko hän todellakin siellä, vai onko hän ehkä Lontoossa." "Kuinka se käy päinsä?" "Antakaa minulle sähkösanomapaperi. 'Onko kaikki kunnossa sir Henryä varten? Enempää ei tarvita.
Häneltä muun muassa kysyin oliko seurakunta suurikin, kun pappilassa kaikki näytti niin yksinkertaiselta. "Onhan tämä suurimpia pitäjiä näillä seuduin", tuumaili ukko. "Sitte teidän kirkkoherranne mahtaa olla hyvin ahne mies", lausuin minä ukolle. Hän katsoi terävästi silmiini, ikäänkuin nähdäkseen täydellä todellako pidin kirkkoherraa ahneena. Viimein murahti hän kuitenkin: "ehei, kaukana siitä!"
"En; todellako?" vastasi herra Vigert, nostaen lakkiaan ja kätellen molempia neitosia. "Niin, ja arvaatteko, mistä hän ne löysi?" "Oh, ehkä korvistansa?" Neidet nauroivat. "Eihän toki, vaan piironkinsa laatikosta! Oletteko koskaan kuulleet järjettömämpää ja samalla tyhmempää ja ilkeämpää käytöstä?" "Hyvät neidet, minua se ei suuresti kummastuta.
Niinkuin Juhanan liukas kieli jo ennätti ilmoittaa, minulla on kosintatuumat, vaikk'ei sellaiset kuin hän vakuuttaa. Minä todellakin rakastan tytärtäsi Annia. Roponen. Annia! Andrei. Ja pyydän suostumustasi avioliittoomme. Roponen. Todellako? Kylläpä sinulle juolahti mieleen! Joko sinä olet unohtanut, mikä juopa on sinun ja Annin välillä? Eikä Anni suostu koskaan sinulle menemään. Andrei.
"Todellako?" vastasi hän. "Jos olisin vähemmin onnellinen, niin uskon, että itkisin teidän epäuskonne, teidän soimauksienne tähden. Muutoin te saatatte minut järkeeni jälleen. Mutta minä ajattelen perästäpäin ja nyt tunnustan minä teille, että te sanoitte totuuden. Niin! Minä en ole omassa vallassani. Minä elän kokonaan odotuksessa ja tunnen kaikki ehkä liian helposti. Nyt kyllin tunteista!"
Sinullahan on kaksi poikaa? Huttunen. Niin on! Vouti. Herra on päättänyt ottaa niistä toisen sotamieheksi. Huttunen. Todellako? Voi, voi minun päiviäni! Mitä minä polonen vaan käyn tekemään! Mutta ettekö te voisi poikaani pelastaa? Vouti. Vaikeata se lienee! Huttunen. Minä pyydän, koettakaa! Vouti. Parastani tahdon koettaa. Kyllähän minä tiedän, että sinä olet kelpo ukko. Huttunen.
Minä saan lähteä, minä tahdon lähteä. Käyköön täällä kaiken miten käy! Kenpä tietää, missä minua muualla onni odottaa. Jos tahdot, Werner, niin tule mukaan. Astukaamme jälleen palvelukseen. Todellako? Mutta kaiketi siellä, missä soditaan, herra majuri? v. Missä sitten? Mene, rakas Werner, puhumme tästä vielä tarkemmin. Voi majuri kulta! Ylihuomenna? Miksi ei yhtä hyvin jo huomenna?
»Kuuleppas», sanoi hän jo ennen kuin Valee ehti ääreenkään, »meidän täytyy vähentää jauhoannokset jo tänäpäivänä.» »Todellako?» Valee oikein säpsähti. Mutta sitten hän alkoi panna jyrkästi vastaan ja kertoi mitä siellä tänäpäivänä oli tapahtunut. Kirkonvartija nauroi. Hän oli kyllä monesti saanut sellaista kokea, mutta hän antoi *selkään*, sanoi hän. Ne vihasivat häntä, mutta viis siitä.
Herra pastori on vieläkin yhtä salaperäinen. Kuinka teillä voi olla sydäntä noin kiduttaa meitä molempia? Pölkkynen. Minä vakuutan se ei suinkaan ollut minun tarkoitukseni, mutta Neiti Kortman. Tuleeko se siis minun tehtäväkseni nostaa tuota huntua, joka tätä salaisuutta peittää. Olisiko sopivata että minä tunnustaisin että tiedän mistä on kysymys? Pölkkynen. Ooh, todellako! Neiti Kortman.