Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ei, älä millään muotoa pyysi Helka se kuuluu liian hirveältä! Oikein hiukset pystyyn nousevat lisäsi Freedrik. Mistä te niin innokkaasti keskustelette? kysyi Lotta täti, joka juuri astui huoneeseen. Me kerromme kummituksista, ja se on niin kovin hauskaa; siitä saa oikein miellyttäviä pöyristyksiä selkäänsä. Todellako? Helka on mielestäni ihan kalpea.
Jos tahdotte kiduttaa minut kuoliaaksi, niin tehkää se, sillä..." "Todellako?" ärähti Legree vihan vimmassa. "Vieläkö sinä kiusaat minua ja saatat kiusaukseen? Perkele sinua auttanee tuskissasi." "Ei mikään perkele, vaan Jumala kaikkivaltias", vastasi Tuomo. "Kelvoton koira, että minä..." Tuomo sai korvapuustin nyrkillä, joka hänet kaatoi maahan. Samalla tunsi Legree olkapäällänsä kylmän käden.
Voi Sittah, pilaa siskopahaisesta nyt teet. Ma tuskin taidan lukea. SITTAH. Vai tuskin taidat, veitikka! RECHA. Vain vähän isäni kirjoitusta. Kirjoja sun luulin tarkoittavan. SITTAH. Niitä juuri! RECHA. Niin, kirjoja ma vaivoin luen vain. SITTAH. Niin todellako ? RECHA. Aivan todella. Ei kirjanoppineisuus tyydyttää voi isää, kun vain kuollein kirjaimin se painuu aivoihin. SITTAH. Ai, mitä puhut!
Herra tietysti oli sillä illallisella, josta herra eilen puhui. Henrikson. Mitäs sitte? Liikuttaako se sinua? Maiju. Oi, hyvä herra, vaikka olenkin palvelija ja kaikkea tuota, niin onhan minulla kuitenkin silmät. Kyllä näin, kun herra hiipi ulos. Henrikson. Todellako? Maiju. Mutta herra voi olla aivan rauhassa. Olen hiljaa kuin hiiri. Henrikson.
»Todellako?» kysyi Colette huomattavan tyytyväisenä. Ihastuneena menestyksestänsä uskalsi Herbert leikitellä niillä silkkinauhoilla, joilla hänen puolisonsa yöröijy oli sidottu kiinni kaulan kohdalta, ja jatkoi keveästi: »Niin, pelkään poloisen Ami Fératin eräänä päivänä saavan luoksensa pienen 'satakieli-apinan'.» »Satakieli-apinan? Mitä ihmeitä?»
"Todellako? Sepä merkillistä. Hyvästi, hyvästi!" huusi hän, sillä juna oli jo alkanut lähteä liikkeelle. "
"Hänen luonaan on joku", neiti Schwalbe puhui sulkeutuneella äänellä, "mennessäni hänen ovensa ohitse kuulin ääniä. Joll'en erehdy puhuvat Rantamäen herra ja kapteeni kahden kesken." "Todellako," rouva oli olevinaan väliäpitämätöin, "varmaankin puhuvat aalumista, tahi ehkäpä hän on sanomassa jäähyväisiä. Siirrä Henrietan ja Natalian tuolit toisistaan ja valmista paikka yhdelle lisään.
Sen saatte jos tahdotte; muussa tapauksessa tehkää mitä haluatte.» »Todellako!» tuumi kapteeni. »Mutta jos jätän teidät sotamiesten käsiin?» »Siinä tekisitte tyhmästi», vastasi toinen. »Päällikköni on menettänyt omaisuutensa, kuten kaikki muutkin kunnialliset miehet Skotlannissa.
Hän ei edes tiedä, kuinka paljon hänellä on. Hän ei tiedä, kuka hänelle on velkaa. Minä olen itsekin hänelle velkaa ja olen nyt tuomassa siitä vähäisen jäännöksen. Kaikki hänen rahojaan! Todellako? Mutta miksi majuri sitten panttaa tavaroitaan? Hänhän on pantannut erään sormuksen Pantannut!
Saatte nähdä sanoissani olevan enemmän totta, kuin voitte arvatakaan. Kosmin. No hyvä! Minä otan sinut palvelukseeni. Jos puheessasi on perää, niin et jää palkatta, ja se kasvaa sen mukaan kuin ansiosikin. Andrei. Ensimäiseksi asiaksi ilmoitan nyt, että he ovat päättäneet tänä yönä pelastaa tuon pojan, joka tuossa vankeudessa on. Kosmin. Todellako? Kuinka luulet heidän sinne pääsevän?
Päivän Sana
Muut Etsivät