Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Eikö sinulla todellakaan ole mitään tuttavuuksia sivistyneiden joukossa, sanoi Henrik, kun he kulkivat pois värkmestarin luota. Gabriel joutui vähän hämilleen. Kyllähän minulla alussa olikin, mutta minä olen vähitellen jättänyt ne kaikki. Meillä on niin erilaista, ja minähän olen tämmöinen Olisit koettanut vaan pysyytyä sivistyneiden piireissä niin kauan kuin mahdollista.
Huoneen tutkimisella tarkoititte luonnollisesti saada selville, oliko jäänyt jotain merkkejä varkaasta oliko siellä sikarinpätkää, hansikasta, hiusneulaa tai muuta senkaltaista?" "Mitään sellaista ei löytynyt." "Tuntuiko mitään hajua?" "Sitä emme todellakaan ajatelleet." "Heikko tupakanhaju olisi sellaisessa tutkimuksessa ollut suuriarvoinen havainto."
Mutta minä näin, että hän oli sen jo huomannut. Hän istuutui viereeni tuolille ja kysyi, enkö siis todellakaan aikonut tulla heidän kanssaan huomenna ehtoolliselle. En minä voi, en minä saa ... se on aivan mahdotonta, minä en voi, vastasin minä itkuun purskahtamaisillani. Mikset voi? Kun en osannut vastata, osoitti hän käsikirjoitustani: Tämänkö tähden sinä et voi?
Professorikin sattui juuri olemaan salissa ja kuuli tuon kysymyksen samoinkuin sisaren yrmeän vastauksen: Semmoista romua saa ostaa kaikkialta, minulla ei todellakaan ole aikaa juosta sinun kanssasi puodista puotiin, siitä minun täytyy tehdä kerrassaan loppu.
Mene itseesi! Ja tutki kaikkea sitä, mitä on siinä alla ja takana. Siinä on jotakin, josta sinä tahdot päästä. Sinä myöskin. Jos niin on, kuin sinä ajattelet, niin me kaksi emme ole todellakaan koskaan omistaneet omaa lastamme. Emme olekaan. Emme täydellisesti rakkaudessa. Ja kuitenkin me tässä nyt olemme ja suremme niin katkerasti häntä. Niin, eikö se ole ihmeellistä ajatella?
Mutta kun hän huomasi, että Alarikin oli harmin vuoksi vaikea niin läheltä katsella häntä, istahti hän kauemmas tuolille ja sanoi sieltä vähän teeskennellysti nuhtelevalla äänellä: Minä en todellakaan vihdoin tiedä, rakas Alarik, mitä minun on tekeminen sinun kanssasi.
Mutta minä en voi sietää ... minä en voi kärsiä, että te, samalla kuin työnnätte minut luotanne, olette toisen oma ja että minun täytyy...! huudahti Olavi ja hypähti seisoalleen. Enhän minä ole kenenkään toisen niinkuin teidän! Ettekö todellakaan? Enhän ole ollut kaikkina näinä vuosina, kun olen teitä odottanut, kenenkään niinkuin teidän ... teidän hengessäni ja tunteissani... Vai niinkö?
Kansa saatiin täten luopumaan sellaisista yrityksistä, mutta tämän sijaan alkoivat taaskin ne monet karkaamiset kaupungista, joita ennenkin oli tapahtunut. Nälkä pakoitti heitä ylönkatsomaan jokaista vaaraa ja nämät eivät todellakaan olleet vähäisiä.
»Hm niin, nähkääs, sir, se juoksi niin nopeasti ja oli niin kumarassa, että minä todellakaan en voi vannoa, että tunsin hänet», oli vastaus. »Mutta jos tarkotatte oliko se mr Hyde niin, totta tosiaan sir, luulen että hän se oli.
Hyvä Jumala, ajattelin minä siellä lavalla seisoessani: Olenko se minä? Eivätkö he todellakaan ole minua vielä unohtaneet? GRANSKOG: Unohtaa teidät! Te olette liian vaatimaton. KERTTU: Ne hyvät ihmiset! Kuinka minä rakastan heitä kaikkia! Minusta tuntuu aivan kuin olisin maannut pimeässä haudassa ja nyt yht'äkkiä herännyt valoon ja linnun lauluun.
Päivän Sana
Muut Etsivät