Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Tikka päätti kosia Nillaa: olisipa tuo jotakin, kun saisi noin ylpeän vaimon, ja rikas hän oli kaupan päälliseksi. Tikka pukeutui siis paraihin sunnuntaivaatteihinsa, pisti suuren auringonkukan napinläpeen, sai Leivonmäen torpparin puhemieheksi Leivonmäki oli Tikalle velkaa 30 markkaa uudesta sarkatakistaan ja meni kauniina pyhä-aamuna Anttilaan.
Anttilan isäntä kuunteli hetken tuota pitkää puhetta, koputti tuhan piipustansa, purskahti sitte iloiseen nauruun ja vastasi, että Tikka voisi koettaa onneansa kysymällä Nillalta, sillä tämä oli kauvan toivonut pientä koiraa, joka osaisi hyppiä kepin yli, ja Tikka sopisi siihen yhtä hyvin kuin joku muukin. Tikka ei tuosta huolinut, meni yksin Nillan luo ja esitti asiansa.
Siinä luettiin todellakin, että Tikka sillä ja sillä tavalla oli sanomalangalla ommellut yhteen nuo molemmat maat, että hän omakätisesti oli langan kautta kysynyt, kuinka matami Andersson voi, ja siihen saanut myötäseuraavan vastauksen.
Tuli niinkuin tuuliainen «Talla» tähän maailmaan, Pieni, laiha lapsukainen, Kituvainen alkujaan. Mutta Luoja kasvun antoi, Päästi lapsen taudista: Toisna vuonna jalka kantoi, Kiiteli jo kolmanna. Nyt hän on jo aika likka, Auttaa vähin äitiään, Työtä tekee niinkuin tikka, Joutuu myöskin leikkimään. Kieli niinkuin kivitasku Hyppii suussa sukkelaan, Kaikki käy kuin mäenlasku Hiukan vinoon toisinaan.
Mene etsimään simpsukoita jo'ista ja tee minulle helminauha, joka ulottuu kahteen kertaan kaulani ympäri, niin tahdon asiata ajatella. Tikka katsoi Nillaan, niinkuin heinäsuova katsoo kirkontorniin, tuumaili hetken, sillä tämä tehtävä oli vaikeampi kuin molemmat edelliset, mutta sitte hän meni. Kahtena kauniina kesänä oli pieni räätäli poissa kylästä.
Sitten oli Tshjalmo, jolla oli ruskeat pilkut silmien yläpuolella ja hännätön Dobbe, jotka olivat etenkin Jounan lemmikkiä. Sitten oli vielä Skuolse, Pöllö, Tshjaitne, Tikka, pörhöinen Lorjus, Shieges, Virkku, isoääninen Gonge, täplikäs Kirjo, Tshjierges, Ranssi, Tshjeovan j.n.e.
»Tämä elämä käy sellaiseksi, että minä alan epäillä jo itseäni», sanoi Viion leski. »Hymyilyä ja kyyneleitä, synkkyyttä, toivottomuutta ja toivon iloisia välähdyksiä ja taas toivottomuutta. Joka päivä on tällaista.» »Niin, Viioska rakas», sanoi Latun emäntä, »niin se on meidän elämämme. Ei tikka kirjava, vaan ihmisen elämä kirjava.»
"Antakaa minulle todistus tästä ja että minä olen ommellut sananlennättimen," pyysi Tikka. Todistus annettiin; Tikka lähti jälleen Kartanonkylään. Kun hän kulki Viitalan torpan ohi, seisoi Maiju puron reunalla maitoastioita pesemässä.
Tikka lähti synkeällä mielellä, ajatellen mitä nyt tuli tehdä. Ei hän voinut siimallaan pyytää matameja
"Se on varma asia, joka on tapahtuva tulevana Mikonpäivänä," sanoi Anttilan isäntä tyytyväisesti hymyillen, sillä nyt hän tiesi varmaan voivansa narrata räätäliä. Tikka arveli tahtovansa todistajia lupaukseen. "Vaikka kaksikymmentä, jos tahdot," sanoi Anttilan isäntä. Tupa on täynnä ihmisiä, jotka tulevat kirkosta. Ja nauraen kertoi hän koko kirkkoväelle, mitä hän oli Tikalle luvannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät