Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
»Minun pitäisi siis tavata tuo Thomson?» kysyi hän lopetettuani. »Niin olen todellakin ajatellut», vastasin. »Jopa jotakin!» huudahti hän otsaansa hieroen. »Ei, Mr David, minä pelkään, että tuumanne on mahdoton. En sano mitään ystäväänne, Mr Thomsonia vastaan, kun en tiedä mitään häntä vastaan, mutta jos tietäisin, huomatkaa se, Mr David olisi velvollisuuteni vangita hänet.
Mutta en saisi lepoa, en voisi istua rauhassa tuolillani, jos tietäisin, että sellainen henkilö kuin professori Moriarty kulkee täydessä rauhassa Lontoon kaduilla." "Mutta mitä hän sitten on tehnyt?" "Hänen elämänsä on ollut hyvin merkillinen. Hän on syntysin hyvästä suvusta, on saanut hyvän kasvatuksen ja luonto on varustanut hänet aivan tavattomalla matemaattisella nerolla.
"En tiedä", lausui hän eräänä päivänä käreällä äänellä rouvallensa, "en tiedä, olisiko minun ollut parempi pitää hengenvakuutustodistus. Kelpo Kluge on kuitenkin oikeassa: ihminen ei ole varma terveydestänsä ja jos Jumala kutsuisi minut luoksensa, voisin kuitenkin huoletta kuolla jos tietäisin, ett'ette kuolemani jälkeen tule kärsimään puutetta.
Mutta siksi että paremmin tietäisin arvata, mitä tulee tehdä, pyytäisin sinua, Simo veikkonen, minulle suoraan selittämään, minkälaisissa tekemisissä olet ollut Gilchrist Mac-Ian'in kanssa, koska sinä häneen niin lujasti luotat.
Ah jospa tietäisin mä vain, Kuka herra ol', jonk' äsken nähdä sain! Somalta näytti hän vaatteissaan, Ja ylhäinen oli sukujaan; Sitä silmistään näki loistavista, Sepä uljuus puuttuu alhaisista. MEFISTOFELES JA FAUST ASTUVAT SIS
Zsuzsi täti ei voinut kylläksi kiitoksiansa lausua poikansa ihmeellisestä pelastuksesta ja hellästä hoidosta, ja varmaankin kymmenen kertaa sanoi hän Julialle suoraan: "jospa Sándor'illani olisi noin kelpo puoliso, silloin olisin huoleton hänen kohtalostaan, silloin tietäisin, että olen uskonut hänet hyviin käsiin". Julia vastasi tähän puheesen suloisimmalla hymyllään; sitte vei hän tuon kunnon perheen komeain saliensa lävitse, näytti posliininsa, hopeiset pöytäkalunsa, koristeensa.
Malttakaas, siitä on nyt noin seitsemän vuotta. Ei malttakaas kahdeksan vuotta! Ei, kyllä siitä sentään on vain seitsemän vuotta....» »Mitä lörpötystä», keskeytti pormestari, »mitä se kuuluu tähän asiaan? Teidän tulee sanoa minulle, miten tappelussa kävi, ja kuinka te uskalsitte siihen sekaantua, vaikk'ei se kuulu teidän ammattiinne.» »Niin, kunpa minä sen vain tietäisin, herra pormestari!
Mistäs minä sen tietäisin. On hän ainakin ollut. Kyllä hän on tainnut olla. Onko hän siitä sinulle mitään kertonut? Ei hän minulle ole ... vaan miehelleni. Elli oli painautunut syvälle viinimarjapensaaseen terttua taittamaan. Samassa tulivat sinne Olavi ja herra Kaarlo. Tuletteko noutamaan pois rouva Elliänne, herra Kalm? huusi neiti Liina. Niin, eiköhän olisi jo aika lähteä.
Ei, vaan minulla on oma aiheeni. Mikä se on? Minä, näetkös, tahdon sovittaa suuria, avonaisia silmiä. Ehkä saisin minäkin olla mukana? Auttamassa sinua, Rita? Tahtoisitko sinä? Tahtoisin, jos vain tietäisin kykeneväni. Vaan sittehän sinun täytyisi jäädä tänne. Koetetaan, eikö onnistuisi. Koetetaan, Alfred. Sen jälkeen menee Allmers lippuriuvun luo ja nostaa lipun latvaan.
Jos oltaisiin siellä, tietäisin, minkälaisen tempun tehdä lakkolaisille, jotka yhä vaativat lisäpalkkaa... Mutta mitäs kuuluu meikäläisestä urheilumaailmasta? Kas Kenkura on taas saanut maailmanennätyksen, hyppäämisessä, Filadelfiassa. Se, se on ... suomalaista. Me ollaan ensimmäisiä jo jalkapalloilussakin... Ja maratonijuoksussa; niin, me ollaan kuin muinaisia kreikkalaisia, eh-eh.
Päivän Sana
Muut Etsivät