United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taata toimeentulonsa, saada vaikutusvaltaa ja yhteiskunnallista asemaa? Eihän palveluksen tarvitsisi olla ikuinen. Jäisihän hänelle aikaa vielä senjälkeenkin harrastaa sosialismia ja ottaa osaa yhteiskunnalliseen vapaustaisteluun. Mutta hänen työnsä. Mutta hänen suuri teoksensa »Suomi tulevaisuuden valtiona?» Kuinka sen kävisi?
Paul pyysi saada lainata hänen mainion, Saksassa julkaistun teoksensa: De essentiis rerum aeternis. Professori Mesterton, laihankalpea, Gadolinin ikäinen mies, istui paitahihasillaan avoimen ikkunan luona ja näytti ihailevan viileää aamuilmaa. Hänen huoneensa oli kylmä kuin kellari, hän itse oli, jos mahdollista, vieläkin kylmempi. Aikooko herra suorittaa tutkinnon? kysyi hän.
Minä rakastan suuresti värssyjä, minä osaan niitä niin paljon ulkoa, että". "Kauniitako? Kirjoittakaa minun laulukokoelmaani pari. Keneltä ne ovat?" "Kauniimmat ovat János Bad'in tekemiä". Linka katsoi häneen kummastuneena. "Kuka tuo János Bad on?" "No, näettekö nyt, häntä ette tunne; hän oli Körös'issa viidennen luokan opettajana". "Ja hänen teoksensa ovat kauniita?" "Hm. Sitä luulisin.
Nyt käsitti kirkkoherra, mitä warten isäntä oli tilannut sanomalehden ja mitä hän siitä ymmärsi. Hän oli tilauksensa tehnyt sen wuoksi, kun luuli niiden talossa olemisella saawansa kunniaa, mutta niiden sisällyksen ymmärsi hän niin nurinpäin että tuossakin osoittamassa kappaleessa luuli kirjan tekijän kirjoittaneen teoksensa arwostelun ja niin kehuwan sen itseänsä.
Vanhalla freskomaalarilla sitävastoin oli aina tiedossaan seinä, johon hänen teoksensa oli ainaiseksi sidottu ja johon sen täytyi sopia. Sentähden täytyi hänen ottaa huomioonsa, miten maalaus juuri siinä tulisi vaikuttamaan, laskea valon ja värin vaikutus ja sovittaa muodotkin seinän mukaan.
Wihdoin wiimein sai hän asianomaisilta kirjallisen tiedon, että hänen teoksensa on hywäksytty, waan ei ole saanut palkintoa muutamien huomattujen epätasaisuuksien wuoksi.
Samoin kuin Hugokin oli tehnyt Cromwellinsa suhteen, oli Mériméekin ennen julkaisua lukenut teoksensa pienelle ystäväpiirille, joka yksimielisesti oli kehottanut häntä julkaisemaan sen. Ja niin hän suostui. Mutta Mérimée ei olisi ollut se, mikä hän oli, ellei hän jollakin tavoin olisi esiytymistään ikäänkuin anteeksi pyydellyt esipuheissaan.
Näyttää jo hetken siltä kuin hänkin, kuten koko aika hänen ympärillään, saisi suorasanaisessa muodossa parhaiten sanotuksi, mitä hänellä on sydämellään. Silla hänen seuraava teoksensa on Elämästä, kokoelma realistisia kertomuksia, joista eräät, kuten esim. Härmänmäkeläisten markkinareissu, kuuluvat tämän suunnan luonteenomaisimpiin ennätyksiin.
Hän ei olisi suonut yhtään painetun teoksensa kappaletta tulewan niihin tienoihin, jossa hän itse asui, sillä hän hywin käsitti millä tawalla hänen kotiseuduillansa hänen teostansa arwosteltaisiin, ja tosiaankin kuului siitä monenlaisia mietteitä. "Kyllähän noita tuommoisia kaikki osaa kirjoittaa", arweli yksi ja toinen. "Eipä tuo ole niin erinomaisen miehen teko" j.n.e.
Heidän henkevä innostuksensa oli vieläkin yhtä ylevä, heidän pilapuheensa yhtä sattuvat, heidän naurunsa ja kyyneleensä yhtä tarttuvat kuin silloinkin, kun heidän teoksensa lyhensivät kuluneen vuosisadan ihmisten aikaa. En ollut enää yksin enkä voinutkaan tuntea itseäni yksinäiseksi sellaisessa seurassa, huolimatta siitä suuresta katkelmasta, mikä erotti entisen elämäni nykyisestä.